Anoppilassa, pari vuotta sitten, mieheni isä näytti aitan ylisiltä löytyneen vanhan kehdon raadon. Kyseli onko sitä mahdollista kunnostaa ja olisinko kiinnostunut. Olin kyllä kiinnostunut, mutta sen verran lahon oloinen oli että jätin harkintaan.

Lähempänä tyttären syntymää appi otti taas asian puheeksi ja niinpä kehto lähti matkaan. Jos olisin aloittanut kunnostuksen heti, olisin saanut kehdon valmiiksi ennen synnytystä. Ison mahan kanssa työ tuntui jo vastenmieliseltä, enkä sitten viitsinyt väkisin ruveta työstämään, ei tule hyvää jälkeä jos ei jaksa kiinnostaa.

Ennen synnytystä kokeilin purkaa kehtoa osiksi. Hylkäsin ajatuksen aika pian. Kehto siis oli kahtena kappaleena; muuten kasassa, mutta toinen jalas oli irti. Liitokset ei pitäneet enää, pohja vain oli tiukasti pienillä sinnikkäillä nauloilla kiinni reunoissa. Muutaman naulan jälkeen siirsin kehdon syrjään odottamaan parempaa päivää.

Suurin työ taisikin olla vanhuksen purkaminen osiksi. Kuvassa naulat on osittain jo irrotettu, eikä ainakaan sivuseinät ole enää paikallaan. Löysin netistä kuvan, jollainen tämäkin kehto on ehkä joskus ollut, mutta en kuvaa tähän pysty kopioimaan. Kuvassa kauimmaisessa sivuseinässä kulman koristereuna on korkeampi kuin vastakkaisella sivulla, ja yhdestä kulmasta koriste puuttuu kokonaan. Koriste on ollut aikoinaan vielä vähän korkeampi. Myös päädyt on olleet korkeammat. Päätykappaleista siis puuttui aika paljon puuta!

Mietin pitkään saanko jostain lähes yhtä vanhaa puutavaraa, vai joudunko korvaamaan aivan uudella. Meillä oli vanhaa käyttökelvotonta lautatavaraa menossa poltettavaksi ja sieltä kaivelin sopivimpia palasia talteen. En löytänyt tarpeeksi ja siksipä sopivan puutavaran puutteessa sallin pienen muutoksen koristereunoihin. Puutavara ei siis riittänyt päätyihin, joista olisi pitänyt tehdä koristereunojen takia vielä huomattavasti korkeammat.

Toisaalta kehdon olisi voinut jättää vanhan harmaaksi, mutta uudempi puu oli liian eri värinen. Kauempana päädyssä ero näkyy petsinkin alta. Maalipinta taas ei jotenkin minun silmissä kehtoon käy. Kokeilin ensimmäistä kertaa Liberon spriipohjaista petsiä, värinä tumma tammi. Helppo käsitellä muutamaan muuhun petsiin verrattuna. Ja 250 ml purkki oli juuri sopiva määrä. Tykkään myös väristä kovasti. Päälle laitoin lakan.

Pohjan alla piilee yksinkertainen koriste ja yläreunassa kulkee puolipyöreä reunus. Voin niin kuvitella kuinka joskus pienet kätöset on ottaneet reunasta kiinni ja pyöreäsilmäinen pellavapää on kurkistanut reunan takaa.

Tästä tuli siis hieman yksinkertaisempi versio kuin mitä se on todennäköisesti parhaimmillaan ollut. Mutta mikäpä estää joskus innostuksen puuskassa työstämään kehdon takaisin oikeaan loistoonsa!