En vielä voinutkaan sulkea aitan ovea talveksi. Ostin kilometritolkulla valko-harmaaruudullista kangasta kun kerran halvalla sain, reilut 8 metriä ja hintaa viisi euroa. Pakko oli ottaa koko pala kun vähempää ei saanut. Jos Eurokankaaseen erehdyn, niin en sieltä tyhjin käsin koskaan lähde...

Kierrätysteemalla jatkuu sisustaminen. Verhotangoksi pääsi heinäseiväs jota kannattelee ruostuneet hevosenkengät.

Verhoista halusin runsaat mutta seipään ja kenkien pitää tietysti myös näkyä. Ripustus siis nauhoilla. Pelkistä ruudullisista verhoista olisi ehkä tullut vähän yksitoikkoiset, joten ompelin yläreunaan valkoisen kaitaleen ja ripustusnauhat. Heinäseiväskin tulee paremmin esiin valkoisen kankaan alta.

Päivänvalo ja synkät ilmat ei tahdo riittää enää kuvausvaloiksi, eikä vanha kamera salamavaloineen auta yhtään. Keväällä saan varmasti parempia kuvia. Lisäksi verhoista tuli niin suuret että ne mahtuu kuvaan vain terassilta kuvattuna.

Vaikka kangas on ohutta, se on kuitenkin yllättävän painavaa täyspitkänä verhona. Eikä se mielestäni laskeutunut nätisti ilman tamppeja.

Tampit sai somistukseksi suuret napit, halkaisija jotain 8-10 cm (enpä hoksannut mitata). Tein napit puuseppäopiskelun ohessa kun ei muuta tekemistä ollut.

Siivosin terassinkin vihdoin. Ovien välissä seinällä joskus Iskusta ostettu metallinen kynttiläteline. Etsii paikkaansa, mutta olkoon nyt siinä.

Pylväisiin ripustin lyhdyt jatkaen hevosenkenkäteemaa. Taivutin toisen puolen ja naulasin valmiista rei'istä pylvääseen. Valopilkut pimeisiin iltohin, aitan edusta näkyy keittiömme ikkunasta.

Pihassa kukkii runsaasi keltainen dahlia (?). Pitkät varret ei kestä tuulisia säitä ja painavat kukat nuupottaa nurmikon tasolla, keräsin muutaman maljakkoon sisälle sadepäivien piristykseksi. Ihanaa syksyä!