Vihdoinkin lunta! Tänä talvena on pitänyt viritellä tunnelmavaloja (joita toiset kutsuu jouluvaloiksi) vähän entistä enemmän pimeyttä vastaan. Silti kuitenkin maltillisesti mielestäni, pieni on kaunista.

Kaikki aika tuntuu nykyään menevän arjen pyöritykseen, eikä mikään valmistu. Paitsi pari pipoa! Töihin tuli ihana uusi turkislanka, jota oli pakko pari kerää ostaa. Katian Polar -lanka on niin ihanan pehmoinen ettei neulomista malttasi lopettaa.

Nelivuotias tyttö sai valita haluamansa värin, eikä neiti tainnut muita värejä vilkaistakaan, kun nappasi hennon vaaleanpunaisen kerän käteensä. Pojalle mietin mustaa, tai harmaata. Vai ottaisinko mustan... no otin harmaan. Värit 88 ja 85, en muista kumpi oli kumpaa.

Pojan päähän tein kantikkaan pipon. Tyttö halusi erilaisen ja muisti aikaisemmin ostetun tupsun, jonka toivoi pipoon kiinnitettävän. Tupsu on ostettu Tokmannin alelaatikosta, sekin yhtä pehmoinen kuin itse pipo.

Ulkona kuvaus ei tuottanut oikein toivottuja tuloksia, taustat oli hienot ja lumiset, mutta pipot sumeat kun kolamies ei malttanut olla puuhastelematta. Niinpä pojan kanssa soviteltiin pipoja sisällä uudelleen. Ja lopulta oli molemmat pipot samassa päässä!

Nyt voisi tulla vaikka pikkuisen pakkasta. Valkeaa joulun odotusta!