maanantai, 24. huhtikuu 2017

Chippendale -sohvakalusto

Ystäväni haaveili ostavansa vanhan sohvakaluston, jos verhoilisin sen hänelle uudelleen. Tietenkin kiinnostuin ja siro kolmen istuttava sohva ja kaksi nojatuolia tuli työn alle.

Kalusteet oli verhoiltu ruskeankeltaisella plyysikankaalla. Puisissa rungoissa kauniit kukkakaiverrukset. Muuten ehjät, mutta kangas kaipasi päivitystä tähän päivään.

Sohva16.jpg

Sohva5.jpg

Olin ystävän mukana katsomassa kalusteita kun hän niistä teki kauppaa ja muistelen että myyjä olisi sanonut, että ne on ehkä kertaalleen verhoiltu. Joka tapauksessa edellinen verhoilu oli tehty raa`alla kädellä. Koristenauha oli naulattu ronskisti nauhan päältä kiinni joistain kohdista, liekkö pikakorjaus.... Myös kankaat oli osittain naulattu ja niitit oli julman kokoisia ja työläästi irrotettavia.

Sohva2.jpg

Ei löytynyt aarteita purkutöissä, yksi 10 pennin kolikko, klemmari ja muistilappu. Satulavyöt, rungon pehmusteet, välikankaat ja pintapehmusteet oli ehjiä ja hyväkuntoisia niin en niitä lähtenyt vaihtamaan.

Sohva4.jpg

Sohva6.jpg

Kangas tilattiin Briteistä Ana&Ina nimisestä verkkokaupasta. Aivan liian ihania pellavakankaita koko putiikki täynnä! 

Harmaaseen taittava vaalea Eden oli edullinen, mutta verhoiluun soveltuva. Sen verran ohkainen kuitenkin että ompelin ja nidoin lakanakankaasta pohjaverhoilun pehmusteiden päälle.

k%C3%A4sinoja.jpg

Sohvan ja tuolien etuosan kaareva muoto toi haastetta hommaan. Tilattiin uudet istuinpehmusteet, entiset oli melkoista purua. Muotoilin mattoveitsellä vaahtomuovit parhaan kykyni mukaan mallia apuna käyttäen. Toiselle puolelle istuinpehmustetta laitoin pintapehmusteeksi vanukerroksen ja ompelin lakanakankaasta kiinteän verhoilun pehmusteiden päälle. Pintaverhoiluun ompelin vetoketjun, vaalea kangas likaantuu aina, joten josko istuimet kestäisi edes hetken pidempään siistinä irrotettavuuden ansiosta. Saapa nähdä!

Sohva9.jpg

Sohva8.jpg

Istuinpehmusteiden kankaat piti tietenkin esipestä ja ommellessa ne sitten tahtoi venyä mutkissa sen mitä oli pesussa kutistunut.

Sohva12.jpg

Vaalea yksinkertainen kangas sai puuosat nostamaan leukansa ylväästi pystyyn ja erottumaan edukseen!

Sohva10.jpg

Koristenauha tilattiin Sisustus Muovikum:ilta. Muutamaa tekstiililiimaa kokeilin, mutta ne antoivat helposti periksi kuivumisen jälkeen. Scotch gel glue osoittautui parhaaksi pitäjäksi, nopeimmaksi kuivujaksi ja geelimäisyyden ansiosta oli helppo käyttää, ei luirunnut pitkin kankaita.

Kukkakuvio.jpg


Kalusteet onnellisesti kotonaan ystäväni kauniin vaalean sisustuksen keskipisteenä.

Sohva.jpg

Käytössä kangas päätti sitten hieman venähtää, mutta sehän olisi pitänyt aavistaa kankaan ohuuden takia.

 Taas yksi urakka takana, jonka kauneus vei sydämeni!

Sohva14.jpg

torstai, 13. huhtikuu 2017

Koristemunia pääsiäiseen

Jokunen koristemuna näperreltiin taas maanantai-illan askarteluissa ja innostuin vielä kotonakin jatkamaan kun muutama munanen kaapista löytyi.

Kangasmunat2.jpg

Päällystettiin styroksimunia kankaalla. Ensin jaetaan muna neljään osaan pystysuunnassa, apuviivat voi piirtää tussilla. Viivoja myöten tehdään mattoveitsellä viillot. Näihin viiltoihin survotaan kangaspalan reunat. Kangas saa olla ylisuuri aluksi. Ensin survotaan toinen reuna. Sitten toista vähän, niin että ylimääräinen kangas on helppo leikata pois. Näin kangaspalasta tulee sopivan kokoinen. Päällystin kahdella eri kankaalla, yksivärisellä harmaalla ja valkopilkullisella. Kun kankaat on survottu paikoilleen viiltoihin voi saumat piilottaa nauhalla, pitsillä tai helmillä. Kiinnitin pitsinauhan pienillä neuloilla.

Toisen styroksimunan päällystin servettipaperilla ja decoupage-lakalla.

Kangasmunat.jpg

Isomman ruusukuvioisen munan tein kotona samalla tavalla kuin ylemmän kuvan pilkullisen. Saumoihin löysin kuminauhapitsiä, josta kuminauhaosuuden survoin sauman sisään ja pitsi jäi peittämään välit.

Pienemmän pitsimunan jaoin vain kahtia ja päällystin ensin yksivärisellä kankaalla, joka oli kyllä liian paksua ja jäi hieman ryttyyn saumoihin. Pitsikankaan murjoin päälle ja peittelin saumat ompelulankaan pujotetuilla helmillä. Olisin laittanut helmet ohueen kuminauhaan, mutta eipä ollut niin ohutta pienille helmille.

Jos munan haluaa ripustaa roikkumaan, kannattaa ennen koristenauhan tai helmien laittoa viritellä naru saumarakoon munan ympäri niin se ei irtoa. Koristenauhaa voi myös jatkaa ripustusnauhaksi ja solmia nauhan päät vaikka rusetille.

Rautalankakorin väkersin muuhun käyttöön, mutta eipä olekaan vielä löytänyt paikkaansa. Pidelköön nyt koristemunia ainakin pääsiäisen yli.

Munatkorissa.jpg

Munatkorissa1.jpg

Mukavia pääsiäisen pyhiä!

perjantai, 17. maaliskuu 2017

Askartelupiiri

Vuoden vaihteessa kävin pitkästä aikaa paikallisessa käsityöliikkeessä ja hetken mielijohteesta ilmoitin itseni askarteluiltoihin joka maanantai pääsiäiseen saakka. Kotona kun en keksi millään mitään tekemistä... no ei ihan pidä paikkaansa... Nauratti jo liikkeestä lähtiessä että meneeköhän nyt pikkuisen yli tämä puuhastelu. Järkevämpää olisi ollut ilmoittautua johonkin -makaa tunti tai edes puolikas tekemättä yhtään mitään- kurssille. Mutta mulle sen ehkä pitäisi olla -pötkötä pakkopaidassa- kurssi tai muuten opettelisin letittämään hiuksiani, jos ei muuta tekemistä olisi saatavilla.

No mutta kivaa askartelussa on ollut. Rentouttavaa "vaihtelua" hommaan tuo samanhenkinen seura ja se ettei tarvitse koko ajan olla valppaana ja kytätä kelloa tai hätkähtää itkuhälyttimen jokaista sorahdusta. Myös se että jotain valmistuu parissa tunnissa, on melkein huumaavaa, kun yleensä teen samaa työtä monta kuukautta.

Tässäpä maanantai-iltojen satoa;

Pientä valinnanvaraa askarteluissa on ollut. Muut taiteilivat kukkia paperinarusta, minä päälystin pahvisen suuren yllätysmunan ruskealla kukkapaperilla. Paperi on siis ihan tavallista monissa marketeissa kukkien paketoimiseen käytettävää suojapaperia. Aloitin keskeltä suurella kuvalla, tai tässä tapauksessa tekstillä. Kiinnitys Decoupage-lakalla. Reunoille pienempiä paperinpalasia. Paperin teksteissä ei ollut oikein valinnanvaraa, mutta silti tekstipuoli miellyttää omaa silmää.

Yll%C3%A4tysmuna1.jpg

Munan toiselle puolikkaalle tuli kukkanen.

Yll%C3%A4tysmuna.jpg

 

Neulahuovutusta olen kokeillut ennenkin, mutta tällä kertaa malliksi leikattiin kuva lautasliinasta, joka jäi huovutuksen ja alustan väliin. Koukuttavaa neulailua! Patalapun toiselle puolelle tikkasin ruskean ohuen huopalevyn peittämään taustan.

Patalappu.jpg

 

On väännetty myös rautalangasta! Näitä kupposia olen nähnyt monesti ja nytpä tiedän kuinka semmoinen tehdään.

Rautalankakuppi.jpg

 

Puu tehtiin surrilangasta, jota yhteen puuhun tarvitaan 500-800 grammaa. Mitä enemmän lankaa, sitä tuuheampi puu. Meidän puista tuli vähän hoikemmat. Nippu surrilankoja sidottiin kahdesta kohdasta tukevasti paksulla langalla, jolloin keskiosa jäi rungoksi ja toisen langan alapuolelle tehtiin juuret, toisen langan yläpuolelle oksat. Juuret tehtiin kiertämällä kaksi noin 10 langan nippua toisiinsa. Oksat tehtiin samoin, mutta yhteen oksaan käytettiin 2-8 surrilankaa. Sekä juuria että oksia tehtäessä ei oteta aivan vierekkäisiä lankoja nippuihin, vaan langat poimitaan mahdollisimman kaukaa toisistaan, jotta puu pysyy kasassa kun tukilankasidokset avataan.

Puu2.jpg

Tämän puun korkeus on noin 25 cm. Oksille ripottelin pyöreitä lasihelmiä, jotka kimaltaa kauniisti auringonvalossa. Puuta oli todella haastava kuvata ja sadepisaroilta näyttävät helmet katosivat jonnekin kuvatessa.

Oli jännä huomata miten saman ohjeen mukaan tehtynä kaikista puista tuli erilaisia. Helmien väri tietysti vaikuttaa paljon, mutta puiden mallitkin vaihtelivat tekijän mukaan. Kaikista puista tuli todella hienoja.

Omastani tuli kauniisti karu, niinkuin askartelupiiriläiset totesivat, että minun versioni näyttää yksinäiseltä pystyyn lahonneelta puulta saaressa.

Puu1.jpg

keskiviikko, 8. helmikuu 2017

Sukkakalenteri; Overflow Socks

Joulupukki toi haasteen, koko vuoden mittaisen! Sukkakalenterin ensimmäinen pari Overflow socks suoritettu ja jopa ihan tammikuun aikana. Tunnustan että kahtena viimeisenä iltana vielä neuloin, mutta en veren maku suussa, vaan viimeiset kuviot ja kärjen toiseen sukkaan.

Paljastan myös, että helmikuun sukkia en ainakaan tänä vuonna tee. Suunnittelin jo että kalenterista riittää tekemistä useammallekin vuodelle. Kalenterinihan on tälle keväälle jo kohtalaisen täynnä tekemistä, sukkia teen sitten välitöinä.

IMG_20170208_210955.jpg

Niina Laitinen designs - Sukkakalenteri 2017

Kalenteri tuli tarpeeseen ja asettui kuin omalle paikalleen valkoiseen kehykseen, jossa on taustana liitutaulutarra. Kuva maaliskuusta siksi kun helmikuu on jo täytetty merkinnöillä. Vaikka päivät vilisee silmissä, tiedän kuitenkin että eletään helmikuuta...

IMG_20170208_210918.jpg

Niinan ohjeessa sukat on pikkuisen värikkäämmät kuin omatekemäni versiot. Niin räväkkä persoona kun olen (en) niin tein musta/valko/harmaat sukat. Kuvio oli sopivan haastava, ei liian kimurantti, muttei tylsäkään.

IMG_20170201_150425.jpg

Kivasti laskin että kärjet tulee mustalla, ettei ole heti likaisena, niin kantapäät tulikin sitten valkoisella! Enkä tietysti ajatellut tehdessä yhtään pidemmälle, olisihan vartta voinut jatkaa yhdellä kuviolla, jolloin kantapäästä olisi tullut vaalean harmaa. Koko 39 jäi hieman liian pieneksi omaan jalkaan, eli jalkaterääkin olisi voinut kuviolla pidentää. Mutta villasukkiapa omasta kaapista jo löytyy, näille pitää jostain etsiä sopivamman kokoiset jalat.

Hyvää alkanutta vuotta!

keskiviikko, 28. joulukuu 2016

Vitriini, osa 1

Kun muutettiin nykyiseen kotiimme, puuliiteristä löytyi talon vanhoja ikkunoita ja muutamia ovia. Ikkunoista suuri osa päätyi kasvihuoneeseen. Ovista kaksi kapeaa ja korkeaa ihmetytti aikansa, kunnes tajusin toisen olevan entisen ulko-oven kapeampi kaveri, ja toinen on joskus ollut jakamassa sisäeteistä kahdeksi tilaksi normaalin oven kaverina sekin. Ulko-ovena on nykyäänkin vastaavanlainen pariovi, jossa on normaali ja kapea ovi, kun taas sisällä eteiset on yhdistetty ottamalla ovet pois paikaltaan.

Copy%20of%20IMG_0402.jpg

IMG_5114.jpg

Vasemmalla ulko-ovi koristepaneeleineen ja oikealla sisäovi eteisestä.

Tästä se ajatus sitten taas lähti...jo pari vuotta sitten. Haaveilin, että tekisin ovista vitriinin niin että ovet tulisivat vitriinille sivuseiniksi. Kun siis tulevassa tekstissä puhun ovista, tarkoitan vitriinin sivuseiniä.

Aloitin ovien siistimisen jo toissa kesänä. Irrotin saranat ja salvat, paikkailin isompia koloja puupalikoilla ja kittailin pienempiä reikiä umpeen. Pesun jälkeen maalasin ovet pariin kertaan, mutta pinnasta ei tullut sellainen kuin halusin. Maali oli liian kovan ja kiiltävän oloinen vanhoihin oviin.

IMG_5150.jpg    IMG_5149.jpg

Jatkoin irrottamalla ulko-ovesta koristepaneelin, jonka alta paljastui samanlainen peilikuvio kuin oven toisellakin puolella. Halusin kuitenkin säilyttää irrotetun paneelin, koska tarkoitus on, että vitriinin sivuseinät näyttävät siltä mitä ovat; vanhoja ovia. Niinpä naulasin irrotetun paneelin toisen oven alaosaan elävöittämään vitriinin toista seinää, joka olisi muuten jäänyt tylsän tasaiseksi. Lisäksi oven alaosa oli kärsinyt sen verran että olisi ollut työläämpää saada siitä siisti ja tasainen kuin mitä oli kiinnittää koristepaneeli päälle.

IMG_5120.jpg

 

IMG_5122.jpg    IMG_5169.jpg

Tähän vaiheeseen vitriinin teko jäi siltä erää, kunnes syksyllä iski tarve saada keittiöön lisää säilytystilaa.

Ovilla on leveyttä 39 ja 40 cm. Korkeus 220 cm ja paksuus 4,5 cm onneksi kuitenkin on molemmilla ovilla sama. Pieni syvyysero ei haittaa koska kuten kaikissa ovissa, myös näissä on viisteet etureunassa, jotta oven saa paikoillaan ollessa kiinni. Vitriinissä viisteet tulevat kalusteen taakse sisään päin. Sahasin lisäksi syvempään oveen taustalle uraa sen verran että tausta tulee suoraan ja hyllyistä tasasyvyiset.

WP_20161205_002.jpg

Maalasin hyllyt ja ovien sisäosat Jeanne d' Arc living Vintage Paint kalkkimaalilla. Ensikokemus maalista oikein positiivinen. Väri soft cream on kauniin pehmeän valkoinen ja maali itsessään miellyttävä ja helppo käsitellä. Tosin kun myyjä kehui riittoisuutta, oletin että kaksi maalikerrosta riittää, mutta mäntylevyistä jäi kahden kerroksen jälkeen oksat hieman näkyviin. Toivoin peittävämpää lopputulosta, mutta voi olla että jo yhden 700 ml:n maalipurkin tuhlanneena pelkästään vitriinin sisäosiin en annan oksien häiritä. Vahan ajattelin vielä sivellä päälle, jotta pinnat kestävät paremmin pyyhkimistä, mutta se homma odottaa vielä itse vahan hankintaa.

Kasaamisessa piti käyttää hieman luovuutta. En ajatellut että en omista hallipuristimia, joilla saisin suuren vitriinin puristettua kasaan. Koekasaus piti tehdä kodinhoitohuoneessa, jossa on suora lattia, toisin kuin autotallissa. Varsinainen kasaus tapahtui keittiössä, koska kodinhoitohuone on kerrosta alempana, eikä vitriini mahdu kokonaisena portaista ja ulkokautta sitä on liian työlästä ja uhkarohkeaa kantaa. Niinpä talo oli taas pari päivää sekaisin (ihan normaalia, meillä talo on aina enemmän sekaisin kuin järjestyksessä).

Picture%201466.jpg

Kasauksessa käytin liinoja. Puristus onnistui loistavasti, jopa yli omien odotusten. Toinen ovi oli liiterissä ollessaan hieman kieroutunut, mutta vitriinistä tuli suora!

Picture%201486.jpg

Picture%201488.jpg

Ovien korkeuden vuoksi päätin jättää hyllyn päälle pienet reunat ja tehdä eteen koristelistan (kts. kasauskuva ylempänä). Samoin tein alas, ovet jatkuvat jaloiksi asti ja koristelista peittää pölyt taakseen. Vaikka ovet ovat kapeita, on niillä painoa jo itsessään. Siksi on hyvä että ne ovat suoraan lattiaa vasten. Ja ovien korkeuskin sen hyvin sallii ulkonäön puolesta. JA niin kuin aikaisemmin sanoin vitriini on suora, samoin kodinhoitohuoneen lattia, kun taas keittiön lattia paljastui todella vinoksi! Ja näin taas yksi projekti johtaa toiseen... Lattian kunnostamista odotellessa vitriini on toistaiseksi oikaistu vanerinpaloilla.

Picture%201483.jpg

Ovien ikkunat ovat hieman eri kokoiset, mutta sehän vain kuuluu tämän vitriinin luonteeseen.

Picture%201482.jpg

Yläosaan on tekeillä lasiovet, kolme ylintä hyllyä jää lasien taakse. Väliin täysleveä laatikko ja alas puuovet. Ovien ja laatikon valmistumisessa voi vierähtää taas hyvä tovi, joten kertoilen lisää ja laittelen kuvia sitten kun ne ovat valmiit.