torstai, 7. kesäkuu 2018

Kissoja kämmenellä

Mosse-kissa, yönmusta kulkija, viime kesänä löytyi tieltä auton alle jääneenä. Kahdesta maukujasta Mosse oli se utelias, seurallinen ja liian rohkea, terapiakissani.

Näin äitini neulomana kyseiset Yökyöpelilapaset Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Ihana kirja täynnä suloisia, hauskoja ja kekseliäitä sukkia ja lapasia.

5.jpg

Vaikka lapasten kissa onkin valkoinen mustin raidoin, veikeät kissankasvot tuo mieleen mustan karvaisen kaverini.

Kirjoneuleen tekeminen on minulle haastavaa, ei ehkä suosikkipuuhaani, mutta malli vei mukanaan. Tosin muutaman kerran oli muistutettava itseä etten aloita toista neuletta ennen kuin lapaset on valmiit. Kun keskeneräinen neule etenee hitaasti tai on haastava, tekee mieli aloittaa jokin yksinkertaisempi työ rinnalle.

6.jpg

Lankana käytin Nallea, mustaa ja valkoista. Ohjeessa oli hienostuneemmat sävyt Drops Delight langasta; vaalea helmiäisharmaa ja musta. Lisäksi valmiisiin lapasiin omenanvihreät silmät neulalla silmien valkoisia silmukoita jäljittelellen. Pidän kuitenkin valkeista silmistä enemmän.

Kuvio on hauska kämmenpuolella kun toiseen käteen kissa tulee ranteeseen ja toiseen peukalon yläpuolelle.

2.jpg

Sain aloitettua lapasten neulomisen niin että ripeällä tahdilla neulottuna ne olisivat olleet kevät-talvella valmiit. Ihan ei hankien aikaan lapasia voinut vielä käyttää, mutta valmistui kuitenkin juuri sopivasti kun toukokuun helteet vaihtui kylmään kesäkuuhun! Ulkoeteisessä tarkenee vain lapaset kädessä kuumaa teetä juoden.

 

maanantai, 7. toukokuu 2018

Harmaa kolmiohuivi

Suuri käsityö -lehti on koukuttanut minua puikoille jo monet vuodet. Viime vuosina olen huomioinut herkimmin pitsiä muistuttavat hennot ja kevyet neuleohjeet ja tämä aikaansaannos ei suurta poikkeusta siihen tee.

1.jpg

Lehti on vuoden 2016 nro 9. Siitä voisi päätellä että hetken olen huivia nykertänyt... Talviaikaan sen aloitin, muistan miettineeni pitkään soveltuuko aikoinaan Tallinnasta ostamani ohut tumman harmaa lanka tähän työhön. Käyttämäni lanka on niin ohutta, että neuloin sitä kaksinkertaisena. Harmikseni en muista mikä sekametelilaatikkoni vyötteistä oli tämän langan ympärillä.

3.jpg

Mallin alku oli minulle jotenkin tosi haastava, taisin purkaa pari-kolme kertaa ensimmäisen mallikuvion kokonaan alkutekijöihin ennen kuin sain kuvion kohdilleen. Ohjeen mukaan kuviot neulottuani tajusin että lanka ei riitä reunukseen. Huivista uupuu 10 cm:n pätkä erilaista kuvioa pitkältä kaarevalta sivulta. Harmittaa kun olisin halunnut tästä vähän muhkeamman huivin.

4.jpg

Mallissa ihastuin palloreunaan, joka ei sitten niin kivalta näytäkään ohuella langalla virkattuna. Jos saisin pidettyä levottomat jalkani kurissa ja jaksaisin istua paikallani pidempään yhdellä istumalla niin neuloisin uuden samanlaisen huivin hieman paksummalla langalla...kaikista takkuisista silmukoiden putoamisista huolimatta!

2.jpg

5.jpg

keskiviikko, 18. huhtikuu 2018

Penkit Dodge Monacoon

Talven uurastus loppuun saatettu! Minua ei haittaa yhtään että kevät on hieman myöhässä. Aurinko on houkutellut ulos jo pitkän aikaa koleasta ja pimeästä kellaritilasta, jossa penkkejä ompelin.

Takapenkki.jpg

Alkuperäinen verhoulu oli vihreä kangas/keinonahka. Jouset ja pehmusteet vähän miten sattuu...

Selk%C3%A4noja.jpg

Etuistuin.jpg

Etuistuin oli nähnyt aurinkoa ja istujia vähän takapenkkiä enemmän. Uuden verhoilun tein mustasta nahasta/keinonahasta.

Lokakuun alussa aloitin takapenkin purkamisen. Istuimen ompelin ensin, sen jälkeen selkänojan. Ja ettei kaikki menisi kuin unelma niin istuimen ompeleminen meni opetteluksi. Kun olin saanut selkänojan myös kasaan, ei istuin ja selkänoja sopineetkaan yhteen. Makkaroiden saumat ei olleet kohdakkain, ei sinne päinkään! Istuin meni siis täysin uusiksi.

Takaistuin1.jpg

Istuimen makkarat.

Takaselk%C3%A4nahka.jpg

Selkänojan salmiakkikuvio. Selkänojat sekä eteen että taakse oli paljon mukavampia tehdä kuin yksinkertaisemmat istuinosat.

Sovitus.jpg

Useamman illan uurastuksen jälkeen sovittelua runkoon.

Etuistuin1.jpg

Etuistuimen selkänoja levällään keinonahkaisia sivuja vailla. Tein istuimen ja selkänojan kulutukselle joutuvat osat, eli makkarat, niiden viereisen kaitaleen (kuvassa vasemmalla) ja käsinojan aidosta nahasta, koska pelkäsin että nahan ja keinonahan väriero tekee jossakin valossa aidosta nahasta sinertävän sävyisen. Näin penkkien etuosiin ei tullut keinoa ja aitoa nahkaa vierekkäin muuten kuin tereen verran.

Valmis2.jpg

Tausta täysin keinonahkaa.

Valmis.jpg

Valmis3.jpg

Valmis4.jpg

Valmis1.jpg

Nyt on mieli tyhjä ja kepeä. Kesä saa tulla!

Ihanaa kevättä!

lauantai, 6. tammikuu 2018

Kimonot ja aamutakit

Sain hyvän idean vuosi sitten, melko pian joulun jälkeen kun vuoden ensimmäinen Suuri Käsityö taas ilmestyi. Tammikuun ensimmäisessä numerossa 2017 oli kivan näköisen ja suht yksinkertaisen kimonon ohje. Ajattelin silloin että kun on vielä vuosi aikaa seuraavaan jouluun, niin voisin ja ehtisin hyvin tehdä tutuille kimonot joululahjaksi. Koko vuosi aikaa!!

Kesä tuli, ja kesä meni. Syksy oli jo pitkällä kun aloin etsimään kimonoon sopivia kankaita. Marraskuun ensimmäisinä päivinä alkoi mietityttää mihin se vuosi oikein katosi. Heräsin yhtenä aamuna neljän aikaan, enkä saanut enää unta. Päätin että kankaiden on nyt löydyttävä, tai en ehdi kimonoita tekemään yhtään kappaletta. Pari tuntia (taas) selailin nettiä. Käsittämätöntä miten tässä tavaran täyttämässä maailmassa voi olla niin vaikea löytää vaatetukseen sopivaa kuviollista puuvillakangasta!

Eksyin johonkin blogiin (jonka nimeä en tullut laittaneeksi ylös). Sieltä löytyi kaunis kukkakuvioinen kangas, josta oli tehty tytölle mekko.

Nuppu Print Companyn sivuilla iski seuraava haaste; vaikeus valita! Ihania kuvioita, kauniissa väreissä. Itsenäisyyspäivän jälkeen sain vihdoin kankaat tilattua ja ne tulikin nopeasti. Tiesin että kankaat on nättejä, sitä osasin hieman odottaa. Mutta kun avasin paketin,

DSC_0487.jpg

sydän oli pakahtua! Miten voikin olla kauniita kankaita! Ohut puuvilla on tiheää, laadun näkee jo ennen kuin kangasta edes koskettaa. Käteen kangas on pehmeän ja tiiviin tuntoinen, vaikka tosiaan on ohut. Ja se, että kangaspaketti oli huolellisesti ajatuksella pakattu nätiksi, teki avaamisestakin ainutlaatuista. Olen niin myyty!

Pesin kankaat ohjeen mukaan ennen leikkausta. Kankaiden leikkaamisessa menikin pari päivää... Ompelu sujui mukavasti, vaikka ommeltavaa oli todella paljon. Kankaiden tiheys teki niistä helposti käsiteltäviä ja ommeltavia.

Valmis%20kimono3.jpg

 

Kangas Näsiä ohut puuvilla vaalean sininen. Ensimmäisen kimonon kaulus tuotti murhetta ja menikin purkuun. Toinenkin kaulus vielä opetutti, mutta siitä kuitenkin tuli ihan siisti.

 

Valmis%20kimono2.jpg

 

Vaalea Näsiä-kangas.

 

Valmis%20kimono6.jpg

 

Valmis%20kimono10.jpg

 

Kangas Kevätlaulu.

 

Valmis%20kimono11.jpg

 

Ja Lumililja. Ompelin kolme pienempää kimonoa lapsille.

Olisin halunnut kimonoihin vuorin, mutta siihen ei aika riittänyt. Kimonot, yhteensä 10 kappaletta, valmistui lauantaina, viikkoa ennen jouluaattoa.

 

Valmis%20kimono1.jpg

 

Kimonoiden lisäksi oli tarkoitus ommella kaksi miesten aamutakkia. Kuvassa keskimmäinen, näyttää liian pieneltä miehelle pienimmän mallinuken päällä, jospa kuitenkin mahtuisi käyttäjilleen. Malleja etsin vanhoista SK-lehdistä, joista löysin kaksi vaihtoehtoa. Toinen oli hupullinen malli, toinen kimonomainen kylpytakki. Kun naisväelle oli jo kimonot, valitsin miehille kimonotyylisen (SK 11/2012), johon kankaaksi luomutrikoo. En usko että hupusta olisi iloa näiden aamutakkien käyttäjille. Kankaan valinta oli haastavaa aamutakeillekin. En löytänyt sellaista mitä ajattelin, mutta luomutrikoo osoittautui laadukkaaksi ja helposti ommeltavaksi sekin.

Metsänruhtinas-kankaan tilasin Ehta -nettikaupasta. Tykästyin ronskiin karhukankaaseen, vaikka tilatessa tuntui epävarmalta valinnalta. Kangas tuli postiin maanantaina. Samana päivänä oli puhetta että kotiseudulle menevät lahjat, eli kaikki kimonot ja aamutakit, haettaisiin meiltä torstaina tai perjantaina... Eli ompelukone lauloi iltaisin ja päivisin jos suinkin oli mahdollista.

 

Valmis%20aamutakki4.jpg

 

Valmis%20aamutakki.jpg

 

Aamutakkien kauluksen kaava oli jotenkin omituinen kohdassa jossa kaulus yhtyy etureunaan. Tai sitten leikkasin liian pienet saumavarat. Mutta kaulusta en saanut tehtyä ohjeen mukaisesti. Tein samanlaisen, mutta eri tavalla ommeltuna. Lisäksi olin mitoittanut karhukankaan niin nippa nappa että kun erehdyin leikkaamaan yhden hihan väärästä kohtaa, en saanut enää takkeihin kahta taskua! Tein kuitenkin yhden.

 

Valmis%20aamutakki5.jpg

 

Valmis%20aamutakki1.jpg

 

Valmista tuli keskiviikko-iltana. Onneksi lahjanhakupäiväksi sovittiin perjantai, torstai oli ahkeraa paketointia.

 

Kimonopino4.jpg

 

Halusin että saaja kokee edes lähes saman ihastuksen kuin minä avatessani kangaspakettia, vaikka pehmeät paketit ei niin kovassa suosiossa aina olekaan... Kimonokangas rypistyi aika helposti ja ne piti tietenkin silittää ja laskostella sievästi. Leikkasin isosta kartongista leveitä suikaleita, joihin painoin leimalla ”Rauhallista Joulua” ja kietaisin kartongin kimonon ympärille.

 

Pesuohje.jpg

 

Kangastilauksen mukana tuli Nuppu Print Companylta pakettikortteja, joihin kirjoitin kankaan pesuohjeet ja kiinnitin lahjanarulla kimonoiden ripustuslenkkeihin. Ja lopuksi kaikki paketteihin. Yksiväriseen paperiin, että itse lahja pääsee oikeuksiinsa.

 

Valmis%20kimono.jpg

 

Jokohan kohta keksisin seuraavan joulun lahjat...

 

Valoa ja iloa sinulle vuoteen 2018!

 

keskiviikko, 27. joulukuu 2017

Joulukortit, tonttuovi ja tonttupuku

Niin kuin talvi yllättää autoilijan, posti yllättää kortintekijän lähes joka vuosi. Viime vuosina olen teettänyt lapsista kuvat joulukorttiin ja niin oli tarkoitus nytkin, en vain saanut aikaiseksi ottaa korttiin sopivaa kuvaa ajoissa.

Hätäratkaisuna kirpparilta joskus ostamat talviset askartelukuvat ja mustavalkotulostimella tulostetut lasten kuvat sai kelvata kortteihin. Piristykseksi vanhoihin kuviin askartelin punaruskeasta Fimo-massasta sinettejä koristenapin avulla.

Kortti3.jpg

Muotoilin sopivan kokoisen massapalasen yksi kerrallaan epämääräisen pyöreäksi, vähän isommaksi kuin nappi, ja painoin napin massaan. Ensimmäiset onnistui hyvin, sitten massa alkoi jäämään napin pieniin kuvioihin. Pesin nappia vähän väliä ja laitoin tilkan ruokaöljyä ennen massaan painamista. Kuvio onnistui paremmin, vaikka siltikin meinasi sinetti mennä rikki. Lopuksi paistoin sinetit 110 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

kortti5.jpg

Liimasin sinetit kortteihin punaisen nauhan kanssa.

Kortti4.jpg

Jokaisesta kortista tuli hieman erilainen. Uskomatonta miten paljon aikaa pelkkä liimaaminen voi viedä, kortteja tuli yhteensä 22 kappaletta.

Kortti.jpg


TONTTUOVI tuli meillekin joulukuun ensimmäisinä päivinä. Yritin miettiä mahdollisimman yksinkertaista tekotapaa kun aikaa oven tekemiseen ei oikein ollut. Vastottain siivoilin kaapeista pieniä puisia valokuvakehyksiä, joille ei ollut käyttöä, joten suunnittelin niistä tonttuoven. Melkein helpompi olisi ollut tehdä jostain muusta...

Tonttuovi1.jpg

Ruskeasta kehyksestä tuli itse ovi. Kehys oli sen verran paksu, että sahasin ulkoreunasta paksuimman kohdan pois. Kulmia piti myös sahata uusiksi.

Tonttuovi12.jpg

Leveän kehyksen maalasin valkoiseksi ja liimasin oveen, toisen ohuemman kehyksen jätin puun väriseksi ja liimasin valkoisen kehyksen päälle, että paksun oven sivureuna ei jäisi näkyviin. Oven keskelle valkoinen vanerinpala.

Tonttuovi2.jpg

Oven kahva tuli popniitistä. Sahasin vähän taitoskohtaa metallisahalla.

Tonttuovi3.jpg

Ja taivutin kahvan muotoon. Oveen niitin mentävä reikä, tilkka liimaa ja katkaisin ylimääräisen pätkän pois.

Tonttuovi7.jpg

Meillä tonttuovi ei voi olla lattian rajassa, niin kuin sen olisi tarkoitus olla. Eteisessä puolipaneelin päällä se on turvassa pieniltä käsiltä. Tonttu kapuaa puutikuista tehtyjä tikkaita pitkin pöydälle. Tytön kanssa tuotiin ikkunalaudalle nukkekodin tuoli huilihetkeä varten ja tytön askartelema lumiukko tuli tontulle seuraksi.

Tonttuovi11.jpg

Postilaatikko ilmestyi vasta pari päivää myöhemmin. Löysin sopivan kokoisen pienen pahvirasian, jonka vain lyhensin sopivaan kokoon. Maalasin punaisella maalilla. Onneksi valkoisesta kynästä jäi jälki maaliin, kirjainviivottimella sain siististi kirjoitettua laatikkoon POSTI.

Tonttuovi8.jpg

Ovikoristeeksi pienet kulkuset kolkuttimessa. Ja tontulle postia kirjoittamaan!


TONTTUPUVUN tekoon ryhdyin, kun tytön balettiesitykseen piti olla punaharmaa tonttupaita ja housut tai mekko. Vaatteeksi olisi riittänyt yksinkertainen suora asu, mutta eihän sellaista kiinnosta ruveta tekemään, pitää olla vähän haastetta!

Puku10.jpg

Kankaat hankin paikallisesta kangaskaupasta; edullista hieman lakanakangasta vahvempaa ja kiiltävämpää joulunpunaista sekä kaunista harmaata lisukkeeksi kaulukseen ja hihansuihin.

Puku6.jpg

Kaikista tekemistäni kauluksista tämä onnistui kerralla ja vieläpä todella hyvin, jes!

Puku5.jpg

Helmaan rypytykset. Tein helmapalasista leveämmät kuin paidan helma, jotta kangasta riittää rypytettäväksi. Ompelin ensin helmapalat lyhyistä sivuista yhteen. Ompelin helmaan päärmeen ja yläreunaan ompeleen pitkillä pistoilla alalanka löysällä, jätin sekä alkuun että loppuun pitkähköt langanpätkät. Solmin ompeleen toisen pään langat huolellisesti ja toisesta päästä vedin alalankaa samalla rypyttäen kangasta. Kun helmapalasta tuli ryppyineen yhtä leveä kuin paitaosan helma, solmin langanpäät. Ompelin paidanhelmaan ensin alahelmapalan (yläosasta yhtä leveä kuin paidan helma, alaspäin levenevä).

Puku3.jpg

Ylimmän ryppyhelman ompelin nurja puoli ja oikea puoli vastakkain alahelman päälle, koska ompeleen päälle tein vielä harmaan kaitaleen.

Puku8.jpg

Alemmat ryppyhelmat ompelin helmaan kiinni oikeat puolet vastakkain. Röyhelöitä tuli sitten kertaheitolla runsaasti, mutta sehän ei tonttutyttöä haitannut.

Mukavaa joulunaikaa ja uuden vuoden odotusta!