sunnuntai, 30. huhtikuu 2017

Vesimelonivirtahepo

Iltalehdessä oli joskus artikkeli vesimelonihai-kakusta. Jäi mieleen, että jomman kumman lapsen synttäreille kokeilen hain tehdä. Tyttö täytti eilen hurjat 3 vuotta ja kun ei mikään prinsessaneitonen ole, niin vesimeloni lähti kaupasta mukaan. Kaupassa jo pyörittelin melonia ja mielessä mietin että ei näytä hailta, vaan enemmän virtahevolta meidän meloni.

Meloni1.jpg

Ja virtahepo siitä lähti muokkautumaan. Tasoitin pohjan ensin että pysyy lautasella, tai edes suurin piirtein pöydällä. Seuraavaksi piirtelin pikkuisen apuviivoja ohuella tussilla, että en aivan muotopuolta leikkaisi. Koska suu ei ole suora, niinkuin hailla, en leikannut kerralla isoa palaa pois. Terävällä kuorimaveitsellä leikkasin kuoren läpi palasen ja väänsin irti. Näin, pala kerrallaan, avasin suun.

Meloni2.jpg

En kovin paljon suunnitellut tulevaa hippoa kun veitsi jo kävi ja suun leikattua tajusin, että hampaiden kohdalta olisi pitänyt jättää kuori leikkaamatta.

Meloni3.jpg

Sain kuitenkin hampaat pysymään, vaikka vähän jännitti katkeaako ne kokonaan kun kuorta ei jäänyt tueksi yhtään. Suun sisäpuolta kaiversin ensin veitsellä alkuun, hampaita varoen. Loput nielusta kuoputin lusikalla.

Meloni4.jpg

Korvat muotoilin kuoresta, johon jätin vähän punaista hedelmälihaa sisäpuolelle. Kiinnitin ne cocktailtikuilla nelko alas taakse. Puolikkailla rypäleillä sommittelin samalla silmien ja nenäreikien paikat.

Meloni5.jpg

Meloni6.jpg

Silmiksi lohkoin vihreän rypäleen pitkittäin luomeksi ja tumman poikittain silmäksi. Kiinnitin puolikkailla tikuilla, ettei menisi läpi suusta. Neniksi kaiversin reijät ja taivutin vielä pienet rypäleviipaleet reunoille, ne pysyi paikoillaan kiinnittämättä.

Meloni7.jpg

Lopuksi hedelmäsalaattia suuhun ja lautaselle. Lisäsin kaapista valmiiksi tehtyä salaattia sitä mukaa kun hipolta hupeni.

Meloni11.jpg

Meloni12.jpg

 

Karkkiastiana tyttären tuleva korurasia (josta hän ei vielä tiedä). Niinkuin aikaisemmin mainitsin, tyttö ei ole niin nuuka leikeissään, vaan poikien lelut ja touhut kiinnostaa ihan yhtä lailla. Neuvolassa eilen aamulla lasten kivat lasit, joista toinen silmä on peitetty, ei saaneet näöntarkastuksessa olla päässä. Niinpä leikittiin merirosvoa ja hän pisti käden silmälle lapuksi tarkastuksen ajaksi, ja hyvin onnistui. Synttäreillä siis aarrearkullinen herkkuja. Sahasin kepinpätkän sopivan pituiseksi ja kiinnitin pienellä ruuvilla arkun sivuun. Kansi aukeaa kokonaan (helppo täyttää jos karkit loppuu kesken) mutta pysyy sopivasti auki.

Viirit tein tapettirullan lopusta ja nauhaksi leveää pakettinarua.

Meloni10.jpg

Muffineista tuli hauskoja Lidlistä löytyneellä silikonivuoalla. Kukat, leppäkertut ja perhoset vieraat saivat koristella itse mieleisekseen sokerikuorrutteilla ja strösseleillä.

Pullat.jpg

Hauskaa vappua!

 

 

 

maanantai, 24. huhtikuu 2017

Chippendale -sohvakalusto

Ystäväni haaveili ostavansa vanhan sohvakaluston, jos verhoilisin sen hänelle uudelleen. Tietenkin kiinnostuin ja siro kolmen istuttava sohva ja kaksi nojatuolia tuli työn alle.

Kalusteet oli verhoiltu ruskeankeltaisella plyysikankaalla. Puisissa rungoissa kauniit kukkakaiverrukset. Muuten ehjät, mutta kangas kaipasi päivitystä tähän päivään.

Sohva16.jpg

Sohva5.jpg

Olin ystävän mukana katsomassa kalusteita kun hän niistä teki kauppaa ja muistelen että myyjä olisi sanonut, että ne on ehkä kertaalleen verhoiltu. Joka tapauksessa edellinen verhoilu oli tehty raa`alla kädellä. Koristenauha oli naulattu ronskisti nauhan päältä kiinni joistain kohdista, liekkö pikakorjaus.... Myös kankaat oli osittain naulattu ja niitit oli julman kokoisia ja työläästi irrotettavia.

Sohva2.jpg

Ei löytynyt aarteita purkutöissä, yksi 10 pennin kolikko, klemmari ja muistilappu. Satulavyöt, rungon pehmusteet, välikankaat ja pintapehmusteet oli ehjiä ja hyväkuntoisia niin en niitä lähtenyt vaihtamaan.

Sohva4.jpg

Sohva6.jpg

Kangas tilattiin Briteistä Ana&Ina nimisestä verkkokaupasta. Aivan liian ihania pellavakankaita koko putiikki täynnä! 

Harmaaseen taittava vaalea Eden oli edullinen, mutta verhoiluun soveltuva. Sen verran ohkainen kuitenkin että ompelin ja nidoin lakanakankaasta pohjaverhoilun pehmusteiden päälle.

k%C3%A4sinoja.jpg

Sohvan ja tuolien etuosan kaareva muoto toi haastetta hommaan. Tilattiin uudet istuinpehmusteet, entiset oli melkoista purua. Muotoilin mattoveitsellä vaahtomuovit parhaan kykyni mukaan mallia apuna käyttäen. Toiselle puolelle istuinpehmustetta laitoin pintapehmusteeksi vanukerroksen ja ompelin lakanakankaasta kiinteän verhoilun pehmusteiden päälle. Pintaverhoiluun ompelin vetoketjun, vaalea kangas likaantuu aina, joten josko istuimet kestäisi edes hetken pidempään siistinä irrotettavuuden ansiosta. Saapa nähdä!

Sohva9.jpg

Sohva8.jpg

Istuinpehmusteiden kankaat piti tietenkin esipestä ja ommellessa ne sitten tahtoi venyä mutkissa sen mitä oli pesussa kutistunut.

Sohva12.jpg

Vaalea yksinkertainen kangas sai puuosat nostamaan leukansa ylväästi pystyyn ja erottumaan edukseen!

Sohva10.jpg

Koristenauha tilattiin Sisustus Muovikum:ilta. Muutamaa tekstiililiimaa kokeilin, mutta ne antoivat helposti periksi kuivumisen jälkeen. Scotch gel glue osoittautui parhaaksi pitäjäksi, nopeimmaksi kuivujaksi ja geelimäisyyden ansiosta oli helppo käyttää, ei luirunnut pitkin kankaita.

Kukkakuvio.jpg


Kalusteet onnellisesti kotonaan ystäväni kauniin vaalean sisustuksen keskipisteenä.

Sohva.jpg

Käytössä kangas päätti sitten hieman venähtää, mutta sehän olisi pitänyt aavistaa kankaan ohuuden takia.

 Taas yksi urakka takana, jonka kauneus vei sydämeni!

Sohva14.jpg

torstai, 13. huhtikuu 2017

Koristemunia pääsiäiseen

Jokunen koristemuna näperreltiin taas maanantai-illan askarteluissa ja innostuin vielä kotonakin jatkamaan kun muutama munanen kaapista löytyi.

Kangasmunat2.jpg

Päällystettiin styroksimunia kankaalla. Ensin jaetaan muna neljään osaan pystysuunnassa, apuviivat voi piirtää tussilla. Viivoja myöten tehdään mattoveitsellä viillot. Näihin viiltoihin survotaan kangaspalan reunat. Kangas saa olla ylisuuri aluksi. Ensin survotaan toinen reuna. Sitten toista vähän, niin että ylimääräinen kangas on helppo leikata pois. Näin kangaspalasta tulee sopivan kokoinen. Päällystin kahdella eri kankaalla, yksivärisellä harmaalla ja valkopilkullisella. Kun kankaat on survottu paikoilleen viiltoihin voi saumat piilottaa nauhalla, pitsillä tai helmillä. Kiinnitin pitsinauhan pienillä neuloilla.

Toisen styroksimunan päällystin servettipaperilla ja decoupage-lakalla.

Kangasmunat.jpg

Isomman ruusukuvioisen munan tein kotona samalla tavalla kuin ylemmän kuvan pilkullisen. Saumoihin löysin kuminauhapitsiä, josta kuminauhaosuuden survoin sauman sisään ja pitsi jäi peittämään välit.

Pienemmän pitsimunan jaoin vain kahtia ja päällystin ensin yksivärisellä kankaalla, joka oli kyllä liian paksua ja jäi hieman ryttyyn saumoihin. Pitsikankaan murjoin päälle ja peittelin saumat ompelulankaan pujotetuilla helmillä. Olisin laittanut helmet ohueen kuminauhaan, mutta eipä ollut niin ohutta pienille helmille.

Jos munan haluaa ripustaa roikkumaan, kannattaa ennen koristenauhan tai helmien laittoa viritellä naru saumarakoon munan ympäri niin se ei irtoa. Koristenauhaa voi myös jatkaa ripustusnauhaksi ja solmia nauhan päät vaikka rusetille.

Rautalankakorin väkersin muuhun käyttöön, mutta eipä olekaan vielä löytänyt paikkaansa. Pidelköön nyt koristemunia ainakin pääsiäisen yli.

Munatkorissa.jpg

Munatkorissa1.jpg

Mukavia pääsiäisen pyhiä!

perjantai, 17. maaliskuu 2017

Askartelupiiri

Vuoden vaihteessa kävin pitkästä aikaa paikallisessa käsityöliikkeessä ja hetken mielijohteesta ilmoitin itseni askarteluiltoihin joka maanantai pääsiäiseen saakka. Kotona kun en keksi millään mitään tekemistä... no ei ihan pidä paikkaansa... Nauratti jo liikkeestä lähtiessä että meneeköhän nyt pikkuisen yli tämä puuhastelu. Järkevämpää olisi ollut ilmoittautua johonkin -makaa tunti tai edes puolikas tekemättä yhtään mitään- kurssille. Mutta mulle sen ehkä pitäisi olla -pötkötä pakkopaidassa- kurssi tai muuten opettelisin letittämään hiuksiani, jos ei muuta tekemistä olisi saatavilla.

No mutta kivaa askartelussa on ollut. Rentouttavaa "vaihtelua" hommaan tuo samanhenkinen seura ja se ettei tarvitse koko ajan olla valppaana ja kytätä kelloa tai hätkähtää itkuhälyttimen jokaista sorahdusta. Myös se että jotain valmistuu parissa tunnissa, on melkein huumaavaa, kun yleensä teen samaa työtä monta kuukautta.

Tässäpä maanantai-iltojen satoa;

Pientä valinnanvaraa askarteluissa on ollut. Muut taiteilivat kukkia paperinarusta, minä päälystin pahvisen suuren yllätysmunan ruskealla kukkapaperilla. Paperi on siis ihan tavallista monissa marketeissa kukkien paketoimiseen käytettävää suojapaperia. Aloitin keskeltä suurella kuvalla, tai tässä tapauksessa tekstillä. Kiinnitys Decoupage-lakalla. Reunoille pienempiä paperinpalasia. Paperin teksteissä ei ollut oikein valinnanvaraa, mutta silti tekstipuoli miellyttää omaa silmää.

Yll%C3%A4tysmuna1.jpg

Munan toiselle puolikkaalle tuli kukkanen.

Yll%C3%A4tysmuna.jpg

 

Neulahuovutusta olen kokeillut ennenkin, mutta tällä kertaa malliksi leikattiin kuva lautasliinasta, joka jäi huovutuksen ja alustan väliin. Koukuttavaa neulailua! Patalapun toiselle puolelle tikkasin ruskean ohuen huopalevyn peittämään taustan.

Patalappu.jpg

 

On väännetty myös rautalangasta! Näitä kupposia olen nähnyt monesti ja nytpä tiedän kuinka semmoinen tehdään.

Rautalankakuppi.jpg

 

Puu tehtiin surrilangasta, jota yhteen puuhun tarvitaan 500-800 grammaa. Mitä enemmän lankaa, sitä tuuheampi puu. Meidän puista tuli vähän hoikemmat. Nippu surrilankoja sidottiin kahdesta kohdasta tukevasti paksulla langalla, jolloin keskiosa jäi rungoksi ja toisen langan alapuolelle tehtiin juuret, toisen langan yläpuolelle oksat. Juuret tehtiin kiertämällä kaksi noin 10 langan nippua toisiinsa. Oksat tehtiin samoin, mutta yhteen oksaan käytettiin 2-8 surrilankaa. Sekä juuria että oksia tehtäessä ei oteta aivan vierekkäisiä lankoja nippuihin, vaan langat poimitaan mahdollisimman kaukaa toisistaan, jotta puu pysyy kasassa kun tukilankasidokset avataan.

Puu2.jpg

Tämän puun korkeus on noin 25 cm. Oksille ripottelin pyöreitä lasihelmiä, jotka kimaltaa kauniisti auringonvalossa. Puuta oli todella haastava kuvata ja sadepisaroilta näyttävät helmet katosivat jonnekin kuvatessa.

Oli jännä huomata miten saman ohjeen mukaan tehtynä kaikista puista tuli erilaisia. Helmien väri tietysti vaikuttaa paljon, mutta puiden mallitkin vaihtelivat tekijän mukaan. Kaikista puista tuli todella hienoja.

Omastani tuli kauniisti karu, niinkuin askartelupiiriläiset totesivat, että minun versioni näyttää yksinäiseltä pystyyn lahonneelta puulta saaressa.

Puu1.jpg

keskiviikko, 8. helmikuu 2017

Sukkakalenteri; Overflow Socks

Joulupukki toi haasteen, koko vuoden mittaisen! Sukkakalenterin ensimmäinen pari Overflow socks suoritettu ja jopa ihan tammikuun aikana. Tunnustan että kahtena viimeisenä iltana vielä neuloin, mutta en veren maku suussa, vaan viimeiset kuviot ja kärjen toiseen sukkaan.

Paljastan myös, että helmikuun sukkia en ainakaan tänä vuonna tee. Suunnittelin jo että kalenterista riittää tekemistä useammallekin vuodelle. Kalenterinihan on tälle keväälle jo kohtalaisen täynnä tekemistä, sukkia teen sitten välitöinä.

IMG_20170208_210955.jpg

Niina Laitinen designs - Sukkakalenteri 2017

Kalenteri tuli tarpeeseen ja asettui kuin omalle paikalleen valkoiseen kehykseen, jossa on taustana liitutaulutarra. Kuva maaliskuusta siksi kun helmikuu on jo täytetty merkinnöillä. Vaikka päivät vilisee silmissä, tiedän kuitenkin että eletään helmikuuta...

IMG_20170208_210918.jpg

Niinan ohjeessa sukat on pikkuisen värikkäämmät kuin omatekemäni versiot. Niin räväkkä persoona kun olen (en) niin tein musta/valko/harmaat sukat. Kuvio oli sopivan haastava, ei liian kimurantti, muttei tylsäkään.

IMG_20170201_150425.jpg

Kivasti laskin että kärjet tulee mustalla, ettei ole heti likaisena, niin kantapäät tulikin sitten valkoisella! Enkä tietysti ajatellut tehdessä yhtään pidemmälle, olisihan vartta voinut jatkaa yhdellä kuviolla, jolloin kantapäästä olisi tullut vaalean harmaa. Koko 39 jäi hieman liian pieneksi omaan jalkaan, eli jalkaterääkin olisi voinut kuviolla pidentää. Mutta villasukkiapa omasta kaapista jo löytyy, näille pitää jostain etsiä sopivamman kokoiset jalat.

Hyvää alkanutta vuotta!