perjantai, 15. syyskuu 2017

Ulkoeteinen (ja aikaansaamaton järjestys)

Tai porstua niin kuin mummolassa oli tapana kylmää eteistilaa kutsua. Se on se "huone" jonka halusin ehdottomasti omassa kodissani olevan. Toki monen muun vaatimuksen ohella. Kaikki ne talot joita käytiin katsomassa ja joissa ulkoeteinen oli, viehätti kaikista eniten. Niitä ei montaa silloin ollut tarjolla ja jo ensimmäistä kertaa nykyiseen kotipihaan tullessa muistan olleeni myyty pelkästään ulkoeteisen perusteella. Sillä samalla hetkellä iski pieni paniikki; toivottavasti loputkin talosta noudattaa samaa kaavaa JA toivottavasti talo on tulevaisuudessa meidän.

No nyt yritän tätä ah niin ihanaa kotia pitää jollain lailla järjestyksessä, onnistumatta kovinkaan hyvin. Pahinta on myöntää että itse olen epäjärjestykseen yhtälailla syypää siinä missä tavaroita jälkeensä jättävät lapsetkin. Jätän jälkeeni keskeneräisiä käsitöitä, kaikenlaisia papereita ja aikaansaamatonta järjestystä. Kotiin tupsahtelee uusia kivoja esineitä, joille en sitten löydä paikkaa. Olisi niin ihanaa kun koti olisi nätti ja siisti, siis järjestyksessä. Meillä vaan jokapäiväinen jälkeeni jättämä elämänmaku näkyy kaikkialla. Välillä tuntuu että pelkästään se ainainen epäjärjestys väsyttää kamalasti. Sitten kun jokin tavara tai ehkä jopa useampi samalla kertaa sattuu löytämään paikkansa, on kuin riemuvoitto, hetken aikaa...

Tämän todellisen sekamelskan tunnustamisen jälkeen uskallan ehkä vähän raottaa ulko-ovea...

Eteinen%20ennen.jpg

Ensinäkemällä eteinen ei ollut kovin kutsuva. Näin sen toki ruusuisten lasieni läpi jo silloin, mutta silti aikaa meni usempi vuosi ennen kuin sain ajatuksen jollain tavalla toteutettua. Tämä kuva on otettu puoli vuotta sen jälkeen kun taloon muutettiin. Muuttohetkellä se oli vielä kamalampi; myyjän tekemistä remonteista tullutta roskaa pusseissa, laattoja, putkia, likaisia astioita, pulloja ja purkkeja. Pahimman siivouksen jälkeen eteinen toimi lähinnä sisältä ulos joutavien tavaroiden, työkalujen ja remontin jäljiltä siivottujen roskien siirtymäpaikkana.

Eteinen%20ennen1.jpg

Ensimmäisen lapsen syntymä kuukausi näiden kuvien ottamisen jälkeen ei nopeuttanut eteisen sisustamista, kun muuallakin talossa oli laitettavaa, ei paljon, mutta minulle riittävästi.

Ulkoeteisen puun värinen paneeliseinä ja väliovi sisätiloihin on jossain vaiheessa (ennen meitä) vaihdettu, ja lattia on vuorattu muovimatolla. Muuten eteinen on alkuperäisessä kunnossa vuodelta -54. Erityisesti tykkään siitä, että kulkuväylä sisälle ei ole tilan keskellä, jolloin eteisen toiselle puolelle jää kiitettävästi tilaa.

Porstua4.jpg

Olin jo aikeissa maalata paneeliseinän valkoiseksi, mutta vielä alkukesän päiväuniaan eteisessä nukkunut poika esti ryhtymästä tuumasta toimeen. Niinpä muut puuhat meni maalaamisen edelle ja lopulta se sitten unohtui.

Naulakko.jpg

Numeroitu naulakon pätkä on (kuuleman mukaan jostain Kuopiolaisesta) entisestä tanssiravintolasta. Juuri sitä eteinen kaipasi ja odotti kaikki nämä vuodet! Valkoiselta seinältä se pääsisi kunnolla esille.

Porstua7.jpg

Pienikokoiset pirtin pöytä ja penkit mahtuvat millilleen paikalleen. Ovi avautuu sen verran kuin tarvitseekin häiritsemättä kuitenkaan kulkua.

Porstua2.jpg

Vanhat neljäosaiset ikkunat ovat ihanat! Ihanimmat ikkunat tässä talossa. Oven vieressä olevasta isosta ikkunasta en tiedä onko se alkuperäinen. Talon muut alkuperäiset ikkunat ovat samanlaisia kuin tuo iso, joten vaikea sanoa olisiko se alun perin tuohon laitettu. Vanhat ikkunat ja ovet on minulle se heikkouden kohde siinä missä monelle naiselle kengät ja laukut. Joskus tuokin iso ikkuna joko vaihtuu kokonaan kolmeosaiseen tai saa vastaavanlaiset listat kuin muissakin ikkunoissa.

Ikkunoiden alla nurkassa oleva kenkien säilytyslaatikko on paikallaan vain koska nukkumavaunut veivät tilaa sen edestä. Jos vaunujen ei olisi tarvinnut olla eteisessä ei arkkukaan olisi tuossa ja pöytäryhmä olisi tilan keskellä, eikä hieman toisessa reunassa niin kuin nyt. Vaunut ehti vaihtaa omistajaa kuvien ottamisen jälkeen ja tilaa on nyt taas aivan eri tavalla.

Porstua1.jpg

Eteiseen paistaa ilta-aurinko. Aamuisin tila on joskus hieman viileä yön jäljiltä, mutta illalla lämmin, välillä liiaksikin. Siksi paneeliverhot voi laskea alas. Läpikuultavakin verho suojaa auringolta sen verran, ettei eteisestä tule tukalan kuuma kun verhot muistaa laskea hieman ennen kuin aurinko alkaa porottaa suoraan ikkunoista sisään.

Ja sadesäällä lumoaa pisaroiden rummutus peltikattoon.

Porstua6.jpg

Kulkuväylä ulko-oven ja sisäoven välissä on haastava paikka; aina täynnä kenkiä, vaikka varsinaisesti kengät säilytetäänkin sisäeteisen puolella. Todellisuudessa lattia ei ole koskaan näin siisti...

Hyllyn virkaa lattialla toimittaa vanha perunalaatikko kuudenkymmenen vuoden takaa.

Porstua5.jpg

Yläpuolinen tila näyttääkin äkkiseltään sekavalta, johtuen myös auringon heittämistä varjoista. Kukkaruukut on sellainen tavaraerä, joka on alusta lähtien ollut ulkoeteisessä säilytyksessä, aikaisemmin lattialla. Laitoin harmaantuneesta laudasta hyllyt katonrajaan ikkunoiden yläpuolelle. Siellä ne ei ole tiellä eikä näkösällä ja pysyvät jollain tapaa järjestyksessä.

Lyhty.jpg

Ja siitä riemuvoitosta kun vihdoin sain eteisen siistiksi; vajaa kuukausi elämää eteenpäin ja siirsin pöydän penkkeineen olohuoneeseen.

 

Pelargonia.jpg

lauantai, 22. heinäkuu 2017

Hidasta elämää, ulkosalla ja keppari

Olen yrittänyt opetella hidasta elämää. Tuli se piste kun tuntuu että seinätkin kaatuu päälle, vaikka ei ehdi sen vertaa seisahtua että olis mahdollista jäädä sen kaatuvan seinän alle. Niinpä valkkasin mielessäni käsitöistä ne "hyödyllisimmät", jotka olen tehnyt alta pois ja kas kummaa kun en enää muistakaan mitä ne muut "ei niin hyödylliset" olikaan. Pitkä lista niitä oli, mutta johonkin ne vain katosi. 
No tekeminenhän ei siihen loppunut. Ompelukoneeni surina oli kantautunut naapurustoon ja niinpä ompelin taittopatjaan uuden päälisen, pari tyynynpäällistä ja pakettiautoon olisi vielä verhot tekemättä. Toiselle tuttavalle askaroin moottoripyörään pehmeän takapenkin tarakan päälle.

Toisille tekeminen on yleensä ollut pikkuisen stressaavaa. Vaikka kiirettä ei olekaan, luon itselleni alitajuisesti aikataulun. Se onkin sitten joka kerta sen verran tiukka, että en monestikaan pysy ajassa ja se ahdistaa. Tällä kertaa tehdessä tiedostin aikatauluongelman ja pyrin siitä pois. 

Satuin myös samaan aikaan saamaan lainaksi varaamani kirjan; Hidasta elämää; Löydä elämän taika, Sisäinen matka sorittamisesta iloon. Kirjoittanut Katri Syvärinen.

Todellakin tunnustaudun suorittajaksi. Valmista on tultava mielellään heti! Jännä että silti haalin monta kuukautta kestäviä verhoiluprojekteja kun tiuku takaraivossa alkaa helistä varsinkin jos jään siitä  luomastani aikataulusta jälkeen.

Omaan ahaa-elämykseeni riitti kirjasta kolme sanaa; kaikki on kesken.

Niin on ja tulee olemaan. Katrin kirjassa sillä tosin viitattiin ihmisen sisäiseen kasvuun, kun taas omalla kohdallani kaikki on kesken niin kehoni sisällä kuin en ulkopuolellakin. Minun maailmassa kun yksi asia valmistuu, keksin kaksi uutta, jotka on sitten kesken ja levällään. Joko mielessä tai keittiön pöydällä.
Ja juuri kun halusin hidastaa, tyhjensin oman työpöytäni (pääkopan) turhasta, niin satelee muualta tilaisuuksia ryhtyä jos jonkinlaiseen. Teinkö siis vain sopivasti tilaa kaikelle uudelle?


Kesä on aina ollut laiskaa aikaa käsitöiden parissa. Lapset viihtyy ulkona ja itselläkin on oma piha alkanut kiehtomaan uudella tavalla. Tänä keväänä ihastuin kesäkukkiin nyt ensimmäistä kertaa, vaikka jo neljättä kesää omaa pihaa siivoilen ja laittelen mieleiseksi. Kukkasia olen istuttanut astioihin ja maahankin muutaman vajaalla puolen hehtaarin piha-alueella. Lisäksi tietysti kasvihuone, pari riviä mansikkaa ja ryytimaa. Mutta kukat saa ainakin ajatuksen hetkeksi seisahtumaan.

kukat8.jpg

Kiinnitin rautalangalla saviruukut seiväsaitaan. Monivärinen kerrottu Miljoonakello kukkii nyt toisen kerran käytyään pari viikkoa sisällä lämmittelemässä.

kukat1.jpg


Asfaltin puuttuessa hyppelyruutu on tehty upottamalla kivilaattoja maan tasoon. Tätä ruutua sade ei huuhdo mennessään. Porakaivon kaivamisen jäljiltä maa on vielä myllätyn näköinen.

ruutu.jpg

Aitan terassilla kipuaa Mustasilmäsusanna puutikkaita pitkin.

kukat4.jpg

Orvokki viihtyy myös terassin katteen alla ilta-auringossa.

kukat5.jpg

kukka.jpg

kivikukkapenkki.jpg

Siivosin jo toukokuun puolella leikkimökin vierellä kasvavan sekakukkapenkin, josta säästin Daaliat, Ukonhatut ja violetin Valkovuokon. Lisäksi ostin jotain kivikkokasvia, mutta sen viihtymisestä ei näytä olevan takeita. Kivet kaivelin kukkapenkistä maan alta, pienimpiä toin pihan toiselta laidalta.

kivikukkapenkki1.jpg

Nurmikko on päässyt vähän villiintymään, olisi leikkuun aika. Rikkaruohot kukoistaa leikkimökin vierustalla. Raparperi on löytänyt mökin takaa paikan jossa todella viihtyy, lehdet on valtavia!

Leikkimökin kunnostus oli suunnitelmissa tälle kesälle, mutta näyttää että venyy syksyyn, jos ei sitten ensi kesään.

kurkku.jpg

Kurkku tuottaa jo satoa pienessä lasipalatsissaan. Ikkunoista tehdyn minikasvihuoneen ostin kirpparilta.

kukat7.jpg

Pihaan tullessa ensimmäisenä on vastassa navetan pääty. Viime kesänä maalattiin nurkka- ja karmilaudat uudelleen valkoisiksi. Ylisille saattelevat kaiteet oli parin vuoden ajan vaaralliset lasten kannalta. Tein metallikaiteisiin puiset ristikot kun tyttö oppi kävelemään. Ahkeraliisat ja Lumihiutaleet viihtyvät parvekelaatikoissa. Talvella amppeleiden paikalla roikkuu lyhdyt.

Tekemistä riittää vielä vähän siellä sun täällä. Sillan alla oleva ovi pitäisi vaihtaa. Valmis ovi odottaa jo navetassa, mutta karmitkin taitavat kaivata uusimista. Kaikki aikanaan... auton rengas pitää oven toistaiseksi paikallaan.

auringonkukka.jpg

Tien vieressä ensimmäinen pian kukkiva Auringonkukka toivottaa tulijat tervetulleeksi.


Helppotekoinen keppari ulkoleikkeihin 10 mm:n vanerista.

keppari1.jpg

Silmä ja nenä vanerissa oli jo valmiina, sovittelin pään niin että oksat tulee oikeille kohdille.

keppari2.jpg

Korville sahasin vanerin paksuisen loven ja ruuvasin ne vielä ylhäältä kiinni päähän.

keppari4.jpg

Kepiksi löytyi vain kulahtanut kapula, mutta kun lupasin hepan pian leikkivalmiiksi oli keppi tehtävä siitä mitä käsillä oli. Lovet sekä keppiin että hepan kaulaan. Ruuvasin myös kepin yhdellä ruuvilla kaulan alta kiinni.

keppari3.jpg

Harjalle reikiä ja jotain karheaa, kikkaraista, helposti purkautuvaa narua.

keppari5.jpg

Valmis laukkaan!

kukat6.jpg

Aurinkoisia kesäpäiviä!

sunnuntai, 30. huhtikuu 2017

Vesimelonivirtahepo

Iltalehdessä oli joskus artikkeli vesimelonihai-kakusta. Jäi mieleen, että jomman kumman lapsen synttäreille kokeilen hain tehdä. Tyttö täytti eilen hurjat 3 vuotta ja kun ei mikään prinsessaneitonen ole, niin vesimeloni lähti kaupasta mukaan. Kaupassa jo pyörittelin melonia ja mielessä mietin että ei näytä hailta, vaan enemmän virtahevolta meidän meloni.

Meloni1.jpg

Ja virtahepo siitä lähti muokkautumaan. Tasoitin pohjan ensin että pysyy lautasella, tai edes suurin piirtein pöydällä. Seuraavaksi piirtelin pikkuisen apuviivoja ohuella tussilla, että en aivan muotopuolta leikkaisi. Koska suu ei ole suora, niinkuin hailla, en leikannut kerralla isoa palaa pois. Terävällä kuorimaveitsellä leikkasin kuoren läpi palasen ja väänsin irti. Näin, pala kerrallaan, avasin suun.

Meloni2.jpg

En kovin paljon suunnitellut tulevaa hippoa kun veitsi jo kävi ja suun leikattua tajusin, että hampaiden kohdalta olisi pitänyt jättää kuori leikkaamatta.

Meloni3.jpg

Sain kuitenkin hampaat pysymään, vaikka vähän jännitti katkeaako ne kokonaan kun kuorta ei jäänyt tueksi yhtään. Suun sisäpuolta kaiversin ensin veitsellä alkuun, hampaita varoen. Loput nielusta kuoputin lusikalla.

Meloni4.jpg

Korvat muotoilin kuoresta, johon jätin vähän punaista hedelmälihaa sisäpuolelle. Kiinnitin ne cocktailtikuilla nelko alas taakse. Puolikkailla rypäleillä sommittelin samalla silmien ja nenäreikien paikat.

Meloni5.jpg

Meloni6.jpg

Silmiksi lohkoin vihreän rypäleen pitkittäin luomeksi ja tumman poikittain silmäksi. Kiinnitin puolikkailla tikuilla, ettei menisi läpi suusta. Neniksi kaiversin reijät ja taivutin vielä pienet rypäleviipaleet reunoille, ne pysyi paikoillaan kiinnittämättä.

Meloni7.jpg

Lopuksi hedelmäsalaattia suuhun ja lautaselle. Lisäsin kaapista valmiiksi tehtyä salaattia sitä mukaa kun hipolta hupeni.

Meloni11.jpg

Meloni12.jpg

 

Karkkiastiana tyttären tuleva korurasia (josta hän ei vielä tiedä). Niinkuin aikaisemmin mainitsin, tyttö ei ole niin nuuka leikeissään, vaan poikien lelut ja touhut kiinnostaa ihan yhtä lailla. Neuvolassa eilen aamulla lasten kivat lasit, joista toinen silmä on peitetty, ei saaneet näöntarkastuksessa olla päässä. Niinpä leikittiin merirosvoa ja hän pisti käden silmälle lapuksi tarkastuksen ajaksi, ja hyvin onnistui. Synttäreillä siis aarrearkullinen herkkuja. Sahasin kepinpätkän sopivan pituiseksi ja kiinnitin pienellä ruuvilla arkun sivuun. Kansi aukeaa kokonaan (helppo täyttää jos karkit loppuu kesken) mutta pysyy sopivasti auki.

Viirit tein tapettirullan lopusta ja nauhaksi leveää pakettinarua.

Meloni10.jpg

Muffineista tuli hauskoja Lidlistä löytyneellä silikonivuoalla. Kukat, leppäkertut ja perhoset vieraat saivat koristella itse mieleisekseen sokerikuorrutteilla ja strösseleillä.

Pullat.jpg

Hauskaa vappua!

 

 

 

maanantai, 24. huhtikuu 2017

Chippendale -sohvakalusto

Ystäväni haaveili ostavansa vanhan sohvakaluston, jos verhoilisin sen hänelle uudelleen. Tietenkin kiinnostuin ja siro kolmen istuttava sohva ja kaksi nojatuolia tuli työn alle.

Kalusteet oli verhoiltu ruskeankeltaisella plyysikankaalla. Puisissa rungoissa kauniit kukkakaiverrukset. Muuten ehjät, mutta kangas kaipasi päivitystä tähän päivään.

Sohva16.jpg

Sohva5.jpg

Olin ystävän mukana katsomassa kalusteita kun hän niistä teki kauppaa ja muistelen että myyjä olisi sanonut, että ne on ehkä kertaalleen verhoiltu. Joka tapauksessa edellinen verhoilu oli tehty raa`alla kädellä. Koristenauha oli naulattu ronskisti nauhan päältä kiinni joistain kohdista, liekkö pikakorjaus.... Myös kankaat oli osittain naulattu ja niitit oli julman kokoisia ja työläästi irrotettavia.

Sohva2.jpg

Ei löytynyt aarteita purkutöissä, yksi 10 pennin kolikko, klemmari ja muistilappu. Satulavyöt, rungon pehmusteet, välikankaat ja pintapehmusteet oli ehjiä ja hyväkuntoisia niin en niitä lähtenyt vaihtamaan.

Sohva4.jpg

Sohva6.jpg

Kangas tilattiin Briteistä Ana&Ina nimisestä verkkokaupasta. Aivan liian ihania pellavakankaita koko putiikki täynnä! 

Harmaaseen taittava vaalea Eden oli edullinen, mutta verhoiluun soveltuva. Sen verran ohkainen kuitenkin että ompelin ja nidoin lakanakankaasta pohjaverhoilun pehmusteiden päälle.

k%C3%A4sinoja.jpg

Sohvan ja tuolien etuosan kaareva muoto toi haastetta hommaan. Tilattiin uudet istuinpehmusteet, entiset oli melkoista purua. Muotoilin mattoveitsellä vaahtomuovit parhaan kykyni mukaan mallia apuna käyttäen. Toiselle puolelle istuinpehmustetta laitoin pintapehmusteeksi vanukerroksen ja ompelin lakanakankaasta kiinteän verhoilun pehmusteiden päälle. Pintaverhoiluun ompelin vetoketjun, vaalea kangas likaantuu aina, joten josko istuimet kestäisi edes hetken pidempään siistinä irrotettavuuden ansiosta. Saapa nähdä!

Sohva9.jpg

Sohva8.jpg

Istuinpehmusteiden kankaat piti tietenkin esipestä ja ommellessa ne sitten tahtoi venyä mutkissa sen mitä oli pesussa kutistunut.

Sohva12.jpg

Vaalea yksinkertainen kangas sai puuosat nostamaan leukansa ylväästi pystyyn ja erottumaan edukseen!

Sohva10.jpg

Koristenauha tilattiin Sisustus Muovikum:ilta. Muutamaa tekstiililiimaa kokeilin, mutta ne antoivat helposti periksi kuivumisen jälkeen. Scotch gel glue osoittautui parhaaksi pitäjäksi, nopeimmaksi kuivujaksi ja geelimäisyyden ansiosta oli helppo käyttää, ei luirunnut pitkin kankaita.

Kukkakuvio.jpg


Kalusteet onnellisesti kotonaan ystäväni kauniin vaalean sisustuksen keskipisteenä.

Sohva.jpg

Käytössä kangas päätti sitten hieman venähtää, mutta sehän olisi pitänyt aavistaa kankaan ohuuden takia.

 Taas yksi urakka takana, jonka kauneus vei sydämeni!

Sohva14.jpg

torstai, 13. huhtikuu 2017

Koristemunia pääsiäiseen

Jokunen koristemuna näperreltiin taas maanantai-illan askarteluissa ja innostuin vielä kotonakin jatkamaan kun muutama munanen kaapista löytyi.

Kangasmunat2.jpg

Päällystettiin styroksimunia kankaalla. Ensin jaetaan muna neljään osaan pystysuunnassa, apuviivat voi piirtää tussilla. Viivoja myöten tehdään mattoveitsellä viillot. Näihin viiltoihin survotaan kangaspalan reunat. Kangas saa olla ylisuuri aluksi. Ensin survotaan toinen reuna. Sitten toista vähän, niin että ylimääräinen kangas on helppo leikata pois. Näin kangaspalasta tulee sopivan kokoinen. Päällystin kahdella eri kankaalla, yksivärisellä harmaalla ja valkopilkullisella. Kun kankaat on survottu paikoilleen viiltoihin voi saumat piilottaa nauhalla, pitsillä tai helmillä. Kiinnitin pitsinauhan pienillä neuloilla.

Toisen styroksimunan päällystin servettipaperilla ja decoupage-lakalla.

Kangasmunat.jpg

Isomman ruusukuvioisen munan tein kotona samalla tavalla kuin ylemmän kuvan pilkullisen. Saumoihin löysin kuminauhapitsiä, josta kuminauhaosuuden survoin sauman sisään ja pitsi jäi peittämään välit.

Pienemmän pitsimunan jaoin vain kahtia ja päällystin ensin yksivärisellä kankaalla, joka oli kyllä liian paksua ja jäi hieman ryttyyn saumoihin. Pitsikankaan murjoin päälle ja peittelin saumat ompelulankaan pujotetuilla helmillä. Olisin laittanut helmet ohueen kuminauhaan, mutta eipä ollut niin ohutta pienille helmille.

Jos munan haluaa ripustaa roikkumaan, kannattaa ennen koristenauhan tai helmien laittoa viritellä naru saumarakoon munan ympäri niin se ei irtoa. Koristenauhaa voi myös jatkaa ripustusnauhaksi ja solmia nauhan päät vaikka rusetille.

Rautalankakorin väkersin muuhun käyttöön, mutta eipä olekaan vielä löytänyt paikkaansa. Pidelköön nyt koristemunia ainakin pääsiäisen yli.

Munatkorissa.jpg

Munatkorissa1.jpg

Mukavia pääsiäisen pyhiä!