sunnuntai, 16. syyskuu 2018

Tähtihuppari ja arjen myllytys uusille urille

Kotiäitiys on nyt taaksejäänyttä aikaa. Neljä ja puoli vuotta kotona pörräämistä päättyi elokuun alussa kun aloitin työt ihanassa paikallisessa askartelu ja käsityöliikkeessä! Juuri siinä jossa kävin yhden kevään askartelukurssilla. En oikein vieläkään usko todeksi että vien lapset aamuisin hoitoon, jotta pääsen itse käsitöiden pariin päiväksi! Ja kaiken lisäksi molemmat lapset viihtyvät hoitopaikoissaan todella hyvin.

Töissä mainitsin viime viikon alussa että haluaisin ostaa saumurin. Moni ompeluinto on laantunut saumurin takkuamisen takia. Sain töistä vinkin mistä kannattaisi konetta kysyä ja niinpä jo perjantaina liikkeelle tuotiin Pfaff -saumurin esittelymalli, jonka sitten ostin uutuden huumassa.

Pfaff.jpg

Tarkoitus oli ostaa käytetty ja ehkä vähän jämerämpi kone. Jotenkin luotan enemmän vanhoihin rautakasoihin kuin uusiin muovikoneisiin. Kaikista eniten epäluuloa minussa herättää sana "hobby" koneen kotelossa ja tällainen "hobby" nyt sitten jököttää ompelupöydälläni.

Pfaff pääsi kotona heti tositoimiin. Minulla oli jo valmiiksi leikattuna kaavat ja kankaat 104 kokoiseen paitaan ja huppariin. Ompeluinto vain katosi kun olisi pitänyt vanhaa saumuria kaapista kaivella. Sillä kun ei saa nättiä jälkeä sitten millään. Uuden koneen kanssa meni hyvä tovi ennen kuin sain ohuelle trikoolle sopivan ompeleen säädettyä, mutta oi ihanuutta miten siistejä saumoista tuleekaan! Sitä kun on tottunut vähän huonompaan jälkeen niin siistit saumat on todella ilo silmälle.

Ensin ompeluun pääsi tähtihuppari. En muista mistä olen kangaspalan ostanut. Trikoita on ilmestynyt kaappiin jokunen palanen milloin mistäkin.

Huppari1.jpg

Suuren käsityön malli 19 lyhyt huppari, lehdestä 9/1013. En tehnyt vuoria, vaikka sillä olisi saanut monikäyttöisemmän hupparin. Pojalla on paitapula, joten ajattelin että ohuempi huppari on sisätiloissa mukavampi.

Huppari.jpg

Resorien ompelussa on vielä pientä viilaamista. Ohjeessa hihansuut ja helmakaitale oli tehty samasta kankaasta kuin huppari, joten jouduin sovittelemaan resorien kokoa omasta päästä. Ja eihän se ensimmäisellä kerralla ihan nappiin mennyt.

Huppari3.jpg

Kaavan huppu on aika valtava näin pienelle miehelle. Hupun sisäpuolelle laitoin yksivärisen harmaan trikoon, senkin hankkinut jostakin hetken mielijohteesta. Tuo harmaa on uskomattoman pehmeän tuntuinen, harmi kun sitä ei riittänyt vuorikankaaksi asti.

Huppari2.jpg

Ja kasvuvaraakin vielä jäi, ei ehtinyt lapsi kasvaa pois vaatteesta ennen sen valmistumista!

Ensikokemus saumurista oli ihan positiivinen. Epäluulo ei ihan heppoisesti mielestä katoa, mutta ompeluintoa uusi kone nosti roimasti!

 

lauantai, 4. elokuu 2018

Pitsisukat

Heti lapasten jälkeen neuloin kahdet, siis KAHDET sukat! Ja vieläpä samanlaiset. Ihmettelen itsekin miten kärsivällisyyteni riitti saman mallin toistamiseen neljä kertaa.

Malli on Niina Laitisen Sukkakalenterista 2018. Huhtikuun Cirice -sukat ovat kuvioltaan kiehtovat ja melko nopeat tehdä.

Harmaat.jpg

Lankana Novitan 7 veljestä tumma harmaa. Toiset sukat tein mustalla.

Vaikka lanka on paksuhko, sukat tuntuu jalassa kevyiltä reikäisen kuvion ansiosta. Kivat siis vaikka kesän viileämpinä päivinä.

Harmaat1.jpg

Mustissa sukissa kuvioa hallitsee enemmän reijät.

Mustat.jpg

Samantyyliset sukat löytyy kalenterista marraskuulta; Aavistus. Voi olla että ne ovat puikoilla seuraavat...


torstai, 7. kesäkuu 2018

Kissoja kämmenellä

Mosse-kissa, yönmusta kulkija, viime kesänä löytyi tieltä auton alle jääneenä. Kahdesta maukujasta Mosse oli se utelias, seurallinen ja liian rohkea, terapiakissani.

Näin äitini neulomana kyseiset Yökyöpelilapaset Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut & vallattomat villasukat. Ihana kirja täynnä suloisia, hauskoja ja kekseliäitä sukkia ja lapasia.

5.jpg

Vaikka lapasten kissa onkin valkoinen mustin raidoin, veikeät kissankasvot tuo mieleen mustan karvaisen kaverini.

Kirjoneuleen tekeminen on minulle haastavaa, ei ehkä suosikkipuuhaani, mutta malli vei mukanaan. Tosin muutaman kerran oli muistutettava itseä etten aloita toista neuletta ennen kuin lapaset on valmiit. Kun keskeneräinen neule etenee hitaasti tai on haastava, tekee mieli aloittaa jokin yksinkertaisempi työ rinnalle.

6.jpg

Lankana käytin Nallea, mustaa ja valkoista. Ohjeessa oli hienostuneemmat sävyt Drops Delight langasta; vaalea helmiäisharmaa ja musta. Lisäksi valmiisiin lapasiin omenanvihreät silmät neulalla silmien valkoisia silmukoita jäljittelellen. Pidän kuitenkin valkeista silmistä enemmän.

Kuvio on hauska kämmenpuolella kun toiseen käteen kissa tulee ranteeseen ja toiseen peukalon yläpuolelle.

2.jpg

Sain aloitettua lapasten neulomisen niin että ripeällä tahdilla neulottuna ne olisivat olleet kevät-talvella valmiit. Ihan ei hankien aikaan lapasia voinut vielä käyttää, mutta valmistui kuitenkin juuri sopivasti kun toukokuun helteet vaihtui kylmään kesäkuuhun! Ulkoeteisessä tarkenee vain lapaset kädessä kuumaa teetä juoden.

 

maanantai, 7. toukokuu 2018

Harmaa kolmiohuivi

Suuri käsityö -lehti on koukuttanut minua puikoille jo monet vuodet. Viime vuosina olen huomioinut herkimmin pitsiä muistuttavat hennot ja kevyet neuleohjeet ja tämä aikaansaannos ei suurta poikkeusta siihen tee.

1.jpg

Lehti on vuoden 2016 nro 9. Siitä voisi päätellä että hetken olen huivia nykertänyt... Talviaikaan sen aloitin, muistan miettineeni pitkään soveltuuko aikoinaan Tallinnasta ostamani ohut tumman harmaa lanka tähän työhön. Käyttämäni lanka on niin ohutta, että neuloin sitä kaksinkertaisena. Harmikseni en muista mikä sekametelilaatikkoni vyötteistä oli tämän langan ympärillä.

3.jpg

Mallin alku oli minulle jotenkin tosi haastava, taisin purkaa pari-kolme kertaa ensimmäisen mallikuvion kokonaan alkutekijöihin ennen kuin sain kuvion kohdilleen. Ohjeen mukaan kuviot neulottuani tajusin että lanka ei riitä reunukseen. Huivista uupuu 10 cm:n pätkä erilaista kuvioa pitkältä kaarevalta sivulta. Harmittaa kun olisin halunnut tästä vähän muhkeamman huivin.

4.jpg

Mallissa ihastuin palloreunaan, joka ei sitten niin kivalta näytäkään ohuella langalla virkattuna. Jos saisin pidettyä levottomat jalkani kurissa ja jaksaisin istua paikallani pidempään yhdellä istumalla niin neuloisin uuden samanlaisen huivin hieman paksummalla langalla...kaikista takkuisista silmukoiden putoamisista huolimatta!

2.jpg

5.jpg

keskiviikko, 18. huhtikuu 2018

Penkit Dodge Monacoon

Talven uurastus loppuun saatettu! Minua ei haittaa yhtään että kevät on hieman myöhässä. Aurinko on houkutellut ulos jo pitkän aikaa koleasta ja pimeästä kellaritilasta, jossa penkkejä ompelin.

Takapenkki.jpg

Alkuperäinen verhoulu oli vihreä kangas/keinonahka. Jouset ja pehmusteet vähän miten sattuu...

Selk%C3%A4noja.jpg

Etuistuin.jpg

Etuistuin oli nähnyt aurinkoa ja istujia vähän takapenkkiä enemmän. Uuden verhoilun tein mustasta nahasta/keinonahasta.

Lokakuun alussa aloitin takapenkin purkamisen. Istuimen ompelin ensin, sen jälkeen selkänojan. Ja ettei kaikki menisi kuin unelma niin istuimen ompeleminen meni opetteluksi. Kun olin saanut selkänojan myös kasaan, ei istuin ja selkänoja sopineetkaan yhteen. Makkaroiden saumat ei olleet kohdakkain, ei sinne päinkään! Istuin meni siis täysin uusiksi.

Takaistuin1.jpg

Istuimen makkarat.

Takaselk%C3%A4nahka.jpg

Selkänojan salmiakkikuvio. Selkänojat sekä eteen että taakse oli paljon mukavampia tehdä kuin yksinkertaisemmat istuinosat.

Sovitus.jpg

Useamman illan uurastuksen jälkeen sovittelua runkoon.

Etuistuin1.jpg

Etuistuimen selkänoja levällään keinonahkaisia sivuja vailla. Tein istuimen ja selkänojan kulutukselle joutuvat osat, eli makkarat, niiden viereisen kaitaleen (kuvassa vasemmalla) ja käsinojan aidosta nahasta, koska pelkäsin että nahan ja keinonahan väriero tekee jossakin valossa aidosta nahasta sinertävän sävyisen. Näin penkkien etuosiin ei tullut keinoa ja aitoa nahkaa vierekkäin muuten kuin tereen verran.

Valmis2.jpg

Tausta täysin keinonahkaa.

Valmis.jpg

Valmis3.jpg

Valmis4.jpg

Valmis1.jpg

Nyt on mieli tyhjä ja kepeä. Kesä saa tulla!

Ihanaa kevättä!