"Kiikku on kotoisin Sotkamosta, Vihtamäeltä Rusasen suvulta. Kiikun ahkerana käyttäjänä on ollut Martta Rusanen (1885-1969). Kiikun alkuperäinen pinta on ootrattu. Entisöinnin aloitti Tuomo Rusanen, työ jäi häneltä kesken, ja kiikku löytyi viidentoista vuoden jälkeen varastosta Kajaanista. Kiikku päätyi Ritva Kinnuselle, joka jatkoi entisöintiä, korjasi ja hioi kiikun. Ritva joutui kuitenkin luopumaan kiikusta tilanpuutteen takia."

Tällaisen kirjeen saattelemana kiikku päätyi meille häälahjaksi. Kirjeessä vihjataan vielä että ukkini äiti on omaa sukuaan Rusanen ja Sotkamosta, joten eipä tiedä vaikka kiikku olisi päässyt takaisin sukuun.

IMG_2189.jpg

Tällaisena kiikku meille saapui. Se on luonteeltaan aivan omanlaisensa. Yksikään sorvattu osa ei ole identtinen vastakkaisen osan kanssa ja keinuntakin on melkein suora. Käsityönä tehty alusta loppuun.

Ootrauksesta oli jäljellä vielä tummia jälkiä lähinnä pinnojen liitoksissa. Tällaisena kiikku meitä keinutti vielä kolme vuotta häiden jälkeen.

Koska kiikku oli käytössä ilman pintakäsittelyä, puu imi itseensä rasvaa ja likaa. Hioin ronskisti 120 karkealla hiekkapaperilla, sileät pinnat koneella, muuten käsin. Seuraavan hionnan tein 240 karkeudella kaikkien oppien vastaisesti! Noin suurta harppausta ei karkeuden välillä olisi hyvä tehdä, että karkeamman paperin "naarmut" varmasti häviävät. Älkää siis tehkö niin kuin minä tein...

Puulajista en ole vieläkään selvillä. Koivua se ei mielestäni ole, tai sitten ootraus on imeytynyt syvälle puuhun ja värjännyt sen koivun luonnollista väriä tummemmaksi. Jotain yhtä kovaa kuin koivu se jokatapauksessa on.

Picture%201168.jpg

Picture%201165.jpg

Tekijällä on tullut puun jälsikerros yllättäen nikkaroidessa vastaan. Käsinojan sorvatussa pinnassa on mennyt nilalle asti (ylemmät kuvat). Persoonallisia yksityiskohtia.

Picture%201169.jpg

Picture%201170.jpg

Jalakset on tehty kahdesta osasta. Liitokset näkyy selvästi ja jalakset ovat eri pituiset. Pinnojen liitoksissa on puu hieman repeillyt.

Picture%201177.jpg

Pintakäsittelyyn käytin Liberon spraymaalia. Tai sillä nimellä muutama vuosi sitten ostettu purkki oli. Liekö nykyään ihan petsin nimellä. Värinä tumma tammi, kuten aikaisemmin entisöidyssä kehdossakin.

Petsiä levitin ensimmäisen kerroksen vaahtomuovin palalla. Ei ollut hyvä työkalu. Pinnasta tuli epätasainen (osittain tottakai hionnankin takia), eikä tarpeeksi tumma. Toisen kerroksen levitin rätillä. Enimmät petsit pyyhin ohjeiden mukaan toiseen riepuun. Edelleenkään ei niin tumma ja tasavärinen kuin tiesin petsillä saatavan. Petsi ei tuntunut imeytyvän puuhun.

Levitin kolmannen kerroksen hieman kosteammalla rätillä enkä pyyhkinyt ylimääräisiä pois. Tarkkaa oli ettei rätti ollut liian kostea ettei tulisi valumia. Vihdoin väri alkoi näyttää siltä mitä odotin.

Picture%201181.jpg

Petsi vaati purkin ohjeiden mukaan Bistrot -lakan tai Leberon viimeistelyöljyn. Halusin lakan pienen kiillon saavuttamiseksi. En muistanut yhtään mitä olin kehdon kanssa aikaisemmin tehnyt, joten kysyin rautakaupassa myyjältä neuvoa. Bistrot -lakkaa heillä ei ollut, petsin päälle kävi kuulema joko vesi- tai liuotinohenteinen lakka. Valitsin vesiohenteisen puolikiiltävänä. Ehkä hitusen helpompi levittää.

Kokeilin lakkaa pienelle alalle näkymättömään paikkaan ja sepä valahtikin valkoiseksi! Tietysti kirosin myyjän mielessäni. Noh, lakka kuivui aikansa ja valkoisuus hävisi. Rohkenin kokeilla isommalle alalle näkyvään paikkaan ja lopulta lakkasin koko kiikun. Tiedä sitten oliko kyseinen petsi ja lakka hyvä yhdistelmä, mutta niillä kiikku on nyt käsitelty. Villin näköistä kun työllä ja vaivalla petsattu pinta muuttuukin laikukkaan valkoiseksi ja paikoitellen jopa vaalean siniseksi!

Lakan levitin pienellä pensselillä vaikeisiin paikkoihin ja vaahtomuovin palalla muualle. Lakkauksesta tuli ohkainen ja koska kiikku on kovalla käytöllä oleva kaluste, vaatisi se toisen kerroksen. Tehdessä ehdin kuitenkin muuttaa mieltä, enkä halunnutkaan kiikusta kovin kiiltävää. Yksi kerros lakkaa saa riittää. Kiikun luonteen huomioiden ehkä öljy olisikin ollut oikeampi vaihtoehto, mutta lopputulos miellyttää näinkin.

Picture%201187.jpg

Oksakohdat jäi luonnollisesti näkyviin tummempana.

Picture%201179.jpg

Liitoksetkin jätin sellaisiksi kuin ne oli alunperin.

Picture%201177.jpg

Kaunis ihan itsekseenkin, mutta syksyn edetessä lampaantaljan kanssa talon halutuin paikka!

Picture%201193.jpg