Näkyy taidot ruostuvan... pitkälle ehdin korua tehdä ennen kun hoksasin tehdä asioita helpommin. Kuvasta tuli tosi huono, mutta tulkoon, päivänvalo loppu jo monta tuntia sitten ja ilman sitä näyttää tulevan liian kirkkaita tai liian tummia kuvia. Eli aikaa meni väkerrellessä. Tämä eka oli helppo ja nopsakin, ehkä vaan turha, kun oli tarkotus tehdä punaiseen pukuun sopiva kaulakoru vanhojen tansseihin. Eipä ollu yhtään punaista helmeä... Jotakin teki kuitenkin mieli tehdä.

No tämä toinen se ei ollu helppo eikä nopsa eikä oikein mukavakaan, kun ei renkulat meinannu riittää (ja niitähän en ala lisää sahailemaan kesken tekemisen). Piti sovellella silleen että riitti tarpeeksi pitkästi kaulan ympäri, mutta kun pitäis kestää sydämen painokin, ettei käytössä kovin katkeile. Jonkun kerran jouduin purkamaankin. Helmet harvenee niskaan mennessä ja niskassa ei muuta olekaan kun pieneneviä hopearenkaita. Sydän on ihan lasihelmi vaikka näyttääkin muovilta. Tämän jälkeen vois todeta että "väsynyt mutta onnellinen".