Mies pääsi lähemmäs miehen ikää, kuun alussa juhlittiin "kolmekymppisiä". Vaikka hän ei erityisemmin makeasta pidäkään, ja sanoi nimen omaan ettei kakkua kannata tehdä -kun ei sitä kuitenkaan kukaan syö- niin mitäs minä tein...no jättimäisen kakun tietysti!

Lähinnä kyläileviä sukulaisia ajatellen halusin että on jotain tarjottavaa kahvin kera. Siinä vaiheessa kun sain päähäni että kakusta tulee kitara, lähti homma vähän lapasesta. Otin mallin oikean kitaran rungosta. Onneksi pienensin sitä vähän. Tein muotin sopivasti taipuisasta pahvista, jonka vuorasin sisältä voipaperilla. Paistoin neljä pellillistä kakkupohjia, joista sain runko-osan koottua. Viidennestä pellillisestä tuli kaula ja virityskoneisto.

Vähemmänkin kerroksia kakkuun olisi voinut tulla, mutta halusin ehdottomasti Liisa Westerbergin lime-Daimkakun, johon tuli kolme täytekerrosta. Todella hyvää!

Pahvista muottia en olisi tarvinnut kitaran kasaamiseen, pohjat leikkasin paperimallin mukaan. Muotin tein kuorrutteen takia. Kitarassahan on peilikirkas lakkapinta, joten kakkuun tuli peilikirkas suklaakuorrute Kinuskikissan tapaan. Koska kuorrute on tarkoitettu juustokakkujen päälle, ei täytekakuille, pakastin kakun ja tein kuorrutteen jäisen kakun päälle ja laitoin jääkaappiin kovettumaan. Näin se juustokakun tapaan jäi pinnalle, eikä imeytynyt kakkupohjaan. Ihan täydellisesti en kuorrutetta saanut onnistumaan, unohdin sen liian pitkäksi aikaa jääkaappiin. Tuli vähän liian paakkuista. Mutta sain onnistuneesti kakun päälle kuitenkin. Ja oli muuten hyvän makuinen kuorrute.

Mönkään meni kun en hoksannut, että kuorrutteen päälle ei voi laittaa minkäänlaisia koristeita. Tein plektrasuojan, nappulat, mikrofonit ym. mitä kitarassa yleensä on. Parin tunnin päästä koristeet oli puoliksi sulaneet ja vähän jo valuneet pois kakun päältä. Kuorin koko suklaakuorrutteen pois ja kaulin ruskean sokerimassan tilalle.

Massa näyttää kumman väriseltä kuvassa, en ehtinyt saada parempaa kuvaa ennen kuin kakkuun käytiin käsiksi. Fender -kirjoitus on sulalla suklaalla taiteiltu, ei ollut helppoa. Kirjoitin useamman tekstin ja yksittäisiä kirjaimiakin voipaperille ja laitoin jääkaappiin jähmettymään.

Kakun sivut jätin ilman sokerimassaa, muuten sähkökitarasta olisi tullut akustisen paksuinen, eikä massa suurissa määrin ole muutenkaan hyvää. Sen verran jäi kakusta itselle syötäväksi, että sokerimassaa oli ihan sopivasti ilman reunojakin.

Mallia tästä kakusta ei kannata liian tarkkaan ottaa, runko on oikeakätisen kitaran ja virityskoneisto vasurin mukaan tehty, eli osat on toisiinsa nähden väärin päin...

 

Kitara, taivas ja tähdet, niistä on minun mies tehty!