Hankin taas muutaman uuden huonekalun. Tai siis vanhojahan ne on. Mutta TAAS, edellisestä haksahtamisesta ei kauaa ole. Näitä vaan ei voi päästää kynsistään, jos "vahingossa" selailee myytäviä kalusteita ja juuri SE mikä on saatava, osuu "vahingossa" kohdalle (niin käy usein). Eihän meillä enää niin autio talo ole, että tänne varsinaisesti kalusteita pitäisi saada, tai mahtuisi jos totta puhutaan, mutta kummasti on silti säilytystilan puutetta.

Kävi niin että yhtä pienehköä pöytää kukille ikkunan eteen lähdin hakemaan, tulin takaisin reissultani peräkärryssä pöydän lisäksi viisi tuolia ja kaappi. Ei ollut hukkareissu, tyhjällä kärrillä ei ajella!

Pöytä ja tuolit sentään on käyttökelpoisia ihan sellaisenaan, kaappia en sisätiloihin viitsinyt tällaisena viedä. Eihän tämä silmää hivele, mutta minulta liikeni rakkautta ottaa mukaani. Viime aikoina olen saanut noottia kun säilytän keskeneräisiä kalusteita autotallissa, ihan ymmärrettävää kun autohan sinne ei mahdu... Ja sinnehän se kaapinkin matka vei. Pikku pakko oli tarttua tuumasta toimeen.

Maalipinta oli lohkeillut kauttaaltaan, sitä oli mahdoton puhdistaa. Pohja retkotti jo hakureissulla, irrotin kokonaan niin sain samalla kunnolla puunattua likaiset laudat.

Kaappi oli maalattu niin, että laatikko ja ovet näyttävät suuremmilta kuin ovatkaan. Tason alla kaapin sivuissa listat, joihin kansi on liitetty. Tällaiset yksityiskohdat viehättää vanhoissa kalusteissa.

Tämä kaappi yllätti lukittavuudella. Vasemman oven sisäpuolelle on kiinnitetty hakanen, jonka saa lukittua hyllylautaan. Oikean puoleisessa ovessa on käännettävä nuppi, jolla pyöräytetään salpa toisen oven taakse. Nuppi on maaliton ja ihanasti kulunut käytössä sileäksi.

Taso on myös hienosti kulunut, eikä siitä irtoa jäljellä olevaa maalia.

Yllätys! Raa'an rapsuttelun jälkeen kaapista tuli musta! Ihan ok, puun syyt tulee nätisti esille. Mutta onhan se synkkä!

Kaappi on puuosiltaan hyvässä kunnossa, alalista on eniten kärsinyt, mutta sekään ei ole rikki.

Haaveilin, että maalaisin kaapin osittain ensin vanhalla sinisellä, (enpä tiedä mistä moisen päähänpiston sain) sen jälkeen kokonaan (kantta lukuun ottamatta) valkoisella ja hionut sinistä alta näkyviin. Lopuksi lisännyt ruskeat kulmat niin kuin aluperäisessäkin maalauksessa oli. Haaveeksi jäi. Hain värikartan; aivan liikaa sinisen sävyjä mistä valita, enkä todellakaan halua vauvan vaaleansinistä. Jätin sinisen lopulta pois koska minulla oli jo purkki valkoista kalkkimaalia (vitriiniin, joka odottaa edelleen ovia...) eikä lähirautakaupasta saa saman valmistajan maalia. En viitsi kokeilla sopivatko maalit yhteen. Olisi siis pitänyt ostaa sininen, ruskea ja valkoinen maali. Maalit näyttää meillä olevan lähes samanlaista kulutustavaraa kuin talouspaperi!

   

Kannen putsasin useaan kertaan, silti se näytti likaiselta. Levitin sienellä kalustevahan päälle ja ruskea maali sai värinsä takaisin.

Valkoinen Vintage kalkkimaali väriltään Soft cream, ruskea tehosteena Chokolate brown. Mielestäni todella tumma suklaa! Ehkä olisi voinut olla hieman maitoisempi tähän, mutta ei huono pari kannen ruskealle maalille.

Valmis! Tai oli muutaman päivän. Laittelin jo kaapin tavaraa täyteen ja latailin kuvia blogiin. Kuvia aikani selattua kipaisin kuitenkin vielä hienoa hiomapaperia...

Hioin kulmia, jotka oli jo valmiiksi vähän ajan saatossa pyöristyneet. En paljoa, silti lopputulos on aivan eri näköinen kuin puhdas maalattu pinta.

Nyt kaapilla on luonnetta, ihan luonnollisesti.

 

P.S. Ensimmäistä kertaa olen saamassa Orgidean kukkimaan!! Olikohan valkoinen vai vaaleanpunainen kukka...?