Olen yrittänyt opetella hidasta elämää. Tuli se piste kun tuntuu että seinätkin kaatuu päälle, vaikka ei ehdi sen vertaa seisahtua että olis mahdollista jäädä sen kaatuvan seinän alle. Niinpä valkkasin mielessäni käsitöistä ne "hyödyllisimmät", jotka olen tehnyt alta pois ja kas kummaa kun en enää muistakaan mitä ne muut "ei niin hyödylliset" olikaan. Pitkä lista niitä oli, mutta johonkin ne vain katosi. 
No tekeminenhän ei siihen loppunut. Ompelukoneeni surina oli kantautunut naapurustoon ja niinpä ompelin taittopatjaan uuden päälisen, pari tyynynpäällistä ja pakettiautoon olisi vielä verhot tekemättä. Toiselle tuttavalle askaroin moottoripyörään pehmeän takapenkin tarakan päälle.

Toisille tekeminen on yleensä ollut pikkuisen stressaavaa. Vaikka kiirettä ei olekaan, luon itselleni alitajuisesti aikataulun. Se onkin sitten joka kerta sen verran tiukka, että en monestikaan pysy ajassa ja se ahdistaa. Tällä kertaa tehdessä tiedostin aikatauluongelman ja pyrin siitä pois. 

Satuin myös samaan aikaan saamaan lainaksi varaamani kirjan; Hidasta elämää; Löydä elämän taika, Sisäinen matka sorittamisesta iloon. Kirjoittanut Katri Syvärinen.

Todellakin tunnustaudun suorittajaksi. Valmista on tultava mielellään heti! Jännä että silti haalin monta kuukautta kestäviä verhoiluprojekteja kun tiuku takaraivossa alkaa helistä varsinkin jos jään siitä  luomastani aikataulusta jälkeen.

Omaan ahaa-elämykseeni riitti kirjasta kolme sanaa; kaikki on kesken.

Niin on ja tulee olemaan. Katrin kirjassa sillä tosin viitattiin ihmisen sisäiseen kasvuun, kun taas omalla kohdallani kaikki on kesken niin kehoni sisällä kuin en ulkopuolellakin. Minun maailmassa kun yksi asia valmistuu, keksin kaksi uutta, jotka on sitten kesken ja levällään. Joko mielessä tai keittiön pöydällä.
Ja juuri kun halusin hidastaa, tyhjensin oman työpöytäni (pääkopan) turhasta, niin satelee muualta tilaisuuksia ryhtyä jos jonkinlaiseen. Teinkö siis vain sopivasti tilaa kaikelle uudelle?

Kesä on aina ollut laiskaa aikaa käsitöiden parissa. Lapset viihtyy ulkona ja itselläkin on oma piha alkanut kiehtomaan uudella tavalla. Tänä keväänä ihastuin kesäkukkiin nyt ensimmäistä kertaa, vaikka jo neljättä kesää omaa pihaa siivoilen ja laittelen mieleiseksi. Kukkasia olen istuttanut astioihin ja maahankin muutaman vajaalla puolen hehtaarin piha-alueella. Lisäksi tietysti kasvihuone, pari riviä mansikkaa ja ryytimaa. Mutta kukat saa ainakin ajatuksen hetkeksi seisahtumaan.

Kiinnitin rautalangalla saviruukut seiväsaitaan. Monivärinen kerrottu Miljoonakello kukkii nyt toisen kerran käytyään pari viikkoa sisällä lämmittelemässä.

Asfaltin puuttuessa hyppelyruutu on tehty upottamalla kivilaattoja maan tasoon. Tätä ruutua sade ei huuhdo mennessään. Porakaivon kaivamisen jäljiltä maa on vielä myllätyn näköinen.

Aitan terassilla kipuaa Mustasilmäsusanna puutikkaita pitkin.

Orvokki viihtyy myös terassin katteen alla ilta-auringossa.

Siivosin jo toukokuun puolella leikkimökin vierellä kasvavan sekakukkapenkin, josta säästin Daaliat, Ukonhatut ja violetin Valkovuokon. Lisäksi ostin jotain kivikkokasvia, mutta sen viihtymisestä ei näytä olevan takeita. Kivet kaivelin kukkapenkistä maan alta, pienimpiä toin pihan toiselta laidalta.

Nurmikko on päässyt vähän villiintymään, olisi leikkuun aika. Rikkaruohot kukoistaa leikkimökin vierustalla. Raparperi on löytänyt mökin takaa paikan jossa todella viihtyy, lehdet on valtavia!

Leikkimökin kunnostus oli suunnitelmissa tälle kesälle, mutta näyttää että venyy syksyyn, jos ei sitten ensi kesään.

Kurkku tuottaa jo satoa pienessä lasipalatsissaan. Ikkunoista tehdyn minikasvihuoneen ostin kirpparilta.

Pihaan tullessa ensimmäisenä on vastassa navetan pääty. Viime kesänä maalattiin nurkka- ja karmilaudat uudelleen valkoisiksi. Ylisille saattelevat kaiteet oli parin vuoden ajan vaaralliset lasten kannalta. Tein metallikaiteisiin puiset ristikot kun tyttö oppi kävelemään. Ahkeraliisat ja Lumihiutaleet viihtyvät parvekelaatikoissa. Talvella amppeleiden paikalla roikkuu lyhdyt.

Tekemistä riittää vielä vähän siellä sun täällä. Sillan alla oleva ovi pitäisi vaihtaa. Valmis ovi odottaa jo navetassa, mutta karmitkin taitavat kaivata uusimista. Kaikki aikanaan... auton rengas pitää oven toistaiseksi paikallaan.

Tien vieressä ensimmäinen pian kukkiva Auringonkukka toivottaa tulijat tervetulleeksi.

Helppotekoinen keppari ulkoleikkeihin 10 mm:n vanerista.

Silmä ja nenä vanerissa oli jo valmiina, sovittelin pään niin että oksat tulee oikeille kohdille.

Korville sahasin vanerin paksuisen loven ja ruuvasin ne vielä ylhäältä kiinni päähän.

Kepiksi löytyi vain kulahtanut kapula, mutta kun lupasin hepan pian leikkivalmiiksi oli keppi tehtävä siitä mitä käsillä oli. Lovet sekä keppiin että hepan kaulaan. Ruuvasin myös kepin yhdellä ruuvilla kaulan alta kiinni.

Harjalle reikiä ja jotain karheaa, kikkaraista, helposti purkautuvaa narua.

Valmis laukkaan!

Aurinkoisia kesäpäiviä!