Tai porstua niin kuin mummolassa oli tapana kylmää eteistilaa kutsua. Se on se "huone" jonka halusin ehdottomasti omassa kodissani olevan. Toki monen muun vaatimuksen ohella. Kaikki ne talot joita käytiin katsomassa ja joissa ulkoeteinen oli, viehätti kaikista eniten. Niitä ei montaa silloin ollut tarjolla ja jo ensimmäistä kertaa nykyiseen kotipihaan tullessa muistan olleeni myyty pelkästään ulkoeteisen perusteella. Sillä samalla hetkellä iski pieni paniikki; toivottavasti loputkin talosta noudattaa samaa kaavaa JA toivottavasti talo on tulevaisuudessa meidän.

No nyt yritän tätä ah niin ihanaa kotia pitää jollain lailla järjestyksessä, onnistumatta kovinkaan hyvin. Pahinta on myöntää että itse olen epäjärjestykseen yhtälailla syypää siinä missä tavaroita jälkeensä jättävät lapsetkin. Jätän jälkeeni keskeneräisiä käsitöitä, kaikenlaisia papereita ja aikaansaamatonta järjestystä. Kotiin tupsahtelee uusia kivoja esineitä, joille en sitten löydä paikkaa. Olisi niin ihanaa kun koti olisi nätti ja siisti, siis järjestyksessä. Meillä vaan jokapäiväinen jälkeeni jättämä elämänmaku näkyy kaikkialla. Välillä tuntuu että pelkästään se ainainen epäjärjestys väsyttää kamalasti. Sitten kun jokin tavara tai ehkä jopa useampi samalla kertaa sattuu löytämään paikkansa, on kuin riemuvoitto, hetken aikaa...

Tämän todellisen sekamelskan tunnustamisen jälkeen uskallan ehkä vähän raottaa ulko-ovea...

Eteinen%20ennen.jpg

Ensinäkemällä eteinen ei ollut kovin kutsuva. Näin sen toki ruusuisten lasieni läpi jo silloin, mutta silti aikaa meni usempi vuosi ennen kuin sain ajatuksen jollain tavalla toteutettua. Tämä kuva on otettu puoli vuotta sen jälkeen kun taloon muutettiin. Muuttohetkellä se oli vielä kamalampi; myyjän tekemistä remonteista tullutta roskaa pusseissa, laattoja, putkia, likaisia astioita, pulloja ja purkkeja. Pahimman siivouksen jälkeen eteinen toimi lähinnä sisältä ulos joutavien tavaroiden, työkalujen ja remontin jäljiltä siivottujen roskien siirtymäpaikkana.

Eteinen%20ennen1.jpg

Ensimmäisen lapsen syntymä kuukausi näiden kuvien ottamisen jälkeen ei nopeuttanut eteisen sisustamista, kun muuallakin talossa oli laitettavaa, ei paljon, mutta minulle riittävästi.

Ulkoeteisen puun värinen paneeliseinä ja väliovi sisätiloihin on jossain vaiheessa (ennen meitä) vaihdettu, ja lattia on vuorattu muovimatolla. Muuten eteinen on alkuperäisessä kunnossa vuodelta -54. Erityisesti tykkään siitä, että kulkuväylä sisälle ei ole tilan keskellä, jolloin eteisen toiselle puolelle jää kiitettävästi tilaa.

Porstua4.jpg

Olin jo aikeissa maalata paneeliseinän valkoiseksi, mutta vielä alkukesän päiväuniaan eteisessä nukkunut poika esti ryhtymästä tuumasta toimeen. Niinpä muut puuhat meni maalaamisen edelle ja lopulta se sitten unohtui.

Naulakko.jpg

Numeroitu naulakon pätkä on (kuuleman mukaan jostain Kuopiolaisesta) entisestä tanssiravintolasta. Juuri sitä eteinen kaipasi ja odotti kaikki nämä vuodet! Valkoiselta seinältä se pääsisi kunnolla esille.

Porstua7.jpg

Pienikokoiset pirtin pöytä ja penkit mahtuvat millilleen paikalleen. Ovi avautuu sen verran kuin tarvitseekin häiritsemättä kuitenkaan kulkua.

Porstua2.jpg

Vanhat neljäosaiset ikkunat ovat ihanat! Ihanimmat ikkunat tässä talossa. Oven vieressä olevasta isosta ikkunasta en tiedä onko se alkuperäinen. Talon muut alkuperäiset ikkunat ovat samanlaisia kuin tuo iso, joten vaikea sanoa olisiko se alun perin tuohon laitettu. Vanhat ikkunat ja ovet on minulle se heikkouden kohde siinä missä monelle naiselle kengät ja laukut. Joskus tuokin iso ikkuna joko vaihtuu kokonaan kolmeosaiseen tai saa vastaavanlaiset listat kuin muissakin ikkunoissa.

Ikkunoiden alla nurkassa oleva kenkien säilytyslaatikko on paikallaan vain koska nukkumavaunut veivät tilaa sen edestä. Jos vaunujen ei olisi tarvinnut olla eteisessä ei arkkukaan olisi tuossa ja pöytäryhmä olisi tilan keskellä, eikä hieman toisessa reunassa niin kuin nyt. Vaunut ehti vaihtaa omistajaa kuvien ottamisen jälkeen ja tilaa on nyt taas aivan eri tavalla.

Porstua1.jpg

Eteiseen paistaa ilta-aurinko. Aamuisin tila on joskus hieman viileä yön jäljiltä, mutta illalla lämmin, välillä liiaksikin. Siksi paneeliverhot voi laskea alas. Läpikuultavakin verho suojaa auringolta sen verran, ettei eteisestä tule tukalan kuuma kun verhot muistaa laskea hieman ennen kuin aurinko alkaa porottaa suoraan ikkunoista sisään.

Ja sadesäällä lumoaa pisaroiden rummutus peltikattoon.

Porstua6.jpg

Kulkuväylä ulko-oven ja sisäoven välissä on haastava paikka; aina täynnä kenkiä, vaikka varsinaisesti kengät säilytetäänkin sisäeteisen puolella. Todellisuudessa lattia ei ole koskaan näin siisti...

Hyllyn virkaa lattialla toimittaa vanha perunalaatikko kuudenkymmenen vuoden takaa.

Porstua5.jpg

Yläpuolinen tila näyttääkin äkkiseltään sekavalta, johtuen myös auringon heittämistä varjoista. Kukkaruukut on sellainen tavaraerä, joka on alusta lähtien ollut ulkoeteisessä säilytyksessä, aikaisemmin lattialla. Laitoin harmaantuneesta laudasta hyllyt katonrajaan ikkunoiden yläpuolelle. Siellä ne ei ole tiellä eikä näkösällä ja pysyvät jollain tapaa järjestyksessä.

Lyhty.jpg

Ja siitä riemuvoitosta kun vihdoin sain eteisen siistiksi; vajaa kuukausi elämää eteenpäin ja siirsin pöydän penkkeineen olohuoneeseen.

 

Pelargonia.jpg