Viime viikot on olleet melkoista härdelliä. Yllätyksiä ja erikoisia käänteitä tuli sitten kerralla kassillinen. Valaisen vähän nykytilannetta, koska se vaikuttaa blogiin ja sen päivityksiin. Toivon ettette aivan kyllästy, töiden valmistuminen pikkuisen hidastuu ja siten myös blogipäivitykset. Uutena juttuna sivuille alkaa ilmestymään puutöitä. Asia on nimittäin niin että minusta tulee isona puuseppä! Eikä isoksi kasvaminen kestä kauaa, valmistun jo tammikuussa. Laittelen jatkossa kuvia töistä, jotka valmistuu koulutuksen aikana ja toivottavasti saan jotain muutakin valmiiksi.

Nyt en ole yli kahteen viikkoon koskenut yhteenkään käsityöhön vapaa-ajalla. Sain tiedon kouluun pääsystä pääsiäistä edeltävänä perjantai-iltana. Lauantaina aamupäivästä mies tuumasi että eikö sitä sitten lähdetä käymään Italiassa vielä ennen koulun alkua (pääsiäisen jälkeen)! Niin sitä sitten varattiin pelkät menoliput seuraavalle illalle Pisaan ja sunnuntaiaamuna matkaan kohti Tamperetta. Tässä siis pieni matkakertomus. Yritän pitää lyhyenä ja ytimekkäänä.

Suunnitelma oli käydä useammassa kaupungissa ja pakattiin sen verran kampetta matkaan että kumpainenkin kantaa sitten oman reppunsa. Sunnuntai-iltana laskeuduttiin Pisan kentälle ja etsittiin hotelli.
Aamulla lähdettiin etsimään kaltevaa tornia, ja iltapäivästä se sitten löytyikin. Pihit ei raaskinu karttaa ostaa, kun oli tarkoitus ostaa prepaid nettiliittymä iPadiin, josta saataisiin kaikkien kaupunkien kartat haltuun. Pitkään odoteltiin liittymäkauppojen aukeamista, mutta ei ne sitten meidän aikataululla auenneet. Kaltevaan (kaatuvaan) torniin pääsi sisälle, mikä oli meille vähän yllätys. Tottahan sinne piti sitten ängetä, muka. Lippu maksoi 15 €/hlö. Kiivettiin kahden kaitaisen ihmisen levyistä käytävää kaarevia portaita huipulle. Portaikko tuntui välillä kallistuvan toiseen suuntaan ja välillä toiseen, tietysti kun tornissa kavuttiin ympyrää ylöspäin. Oviaukolla melkein huipulla minä käännyin vilkkaasti takasin. Siinä vaiheessa tasapainoaisti huusi että nyt se tämä torni kaatuu! Portaita kavutessa oli jo aavistus että noinkohan pääsen ylös asti. Melko hurjan tuntuista vaikkei uskoisi. Kannattaa kokeilla, varsinkin korkeanpaikankammoisten, niin kuin minun... Maisemia en siis katolta nähnyt, eikä niistä ole kamerassa kuvia. Paniikissa vein kameran mukanani alas miehen jatkaessa katolle. Pakko myöntää, 55 m korkea torni voitti.



Pisasta selvittyä matkustettiin junalla Firenzeen. Sieltä saatiin heti nettiliittymä ja etsittiin netistä hotelli. Illalla kierreltiin katuja ja löydettiin sattumalta muutama keskustan liepeillä sijaitsevista useista kirkoista. Tiistaina käytiin bussilla mäennyppylällä, josta oli näkymä Firenzen ylle. Mäellä oli myös Michelangelon patsas. Aika pian kaupunki alkoi kyllästyttää ja matka jatkui.

Seuraavana suunnitalmassa oli Venetsia, mutta sää näytti vesisadetta ja ukkosta koko loppuviikolle. Päätettiin mennä Roomaan, jossa puolestaan oli 20 astetta lämmintä. Hotelli etsittiin taas netistä ja mietittiin pitäisikö se varata etukäteen. Onneksi ei niin tehty, koska hotellin ovella oli lappu, jota ei kylläkään ymmärretty, mutta todennäköisesti kertoi paikan olevan suljettu. Seuraava hotellivalinta onnistui paremmin.
Illalla seuraavan päivän nähtävyyksiä miettiessä päätettiin käydä Colosseumilla, joka oli vartin kävelymatkan päässä. Iltavalaistus houkutti, eikä Colosseumia päivänvalossa sitten nähtykään. Valaistus olikin sitten tyyliä raksamiesten jäljiltä, telineet ja työkalut söi tunnelmaa mutta ihastuin silti! On se vaan komea!



Roomassa oltiin kaksi yötä. Keskiviikkona käytiin vatikaanissa. Pietarin kirkon aukiolla oli sen miljoona ihmistä. Meni hetki ennen kuin tajuttiin että paavihan se siellä pitää puhetta. Kannattaa ehkä miettiä lähteekö pääsiäisviikolla vatikaaniin, vaiko ehkä joskus toiste. :D
Pietarin kirkkoon ei päässyt ennen klo 13.00. puheesta johtuen. Kello oli yhdentoista tietämillä. Käytiin sitten vatikaanimuseossa. Museokierros oli pitkä! Näytillä oli patsaita ja veistoksia, tauluja, seinämaalauksia ja -vaatteita, pieniä esineitä, pitkiä käytäviä ja suuria huoneita. Sikstuksen kappeli oli tietysti se mitä odotin ja odotukset palkittiin. Hiljaiseksi veti seinä- ja kattomaalaukset, joita tähän asti on kirjoista katseltu. Kappelissa ei saanut kuvata ja tilassa piti olla hiljaa. Siitä muistutti vartijat vuorotellen syssyttelemällä väkijoukolle. Ei ihan onnistunut niin monelta sadalta ihmiseltä, jotka kappeliin yhtä aikaa mahtui.
Käytännössä koko monen tunnin museokierros piti kulkea niskat nurin kattoon tuijotellen.



Museon jälkeen kello olikin jo niin paljon että päästiin Pietarin kirkkoon. Jalkojen särystä viis ja 320 porrasta kivuttavana kirkon kupoliin. Otettiin suosiolla 7 euron lippu, jolla pääsi alkumatkan (231 porrasta) hissillä! Kaikki 551 porrasta olisi saanut kävellä viidellä eurolla. Pisan tornille vihaisena uhmasin 130m korkeaa rakennusta ja pääsin kuin pääsinkin ylös asti. Kuvassa muutama tyyppi ja kirkon kupoli, johon kavuttiin.



Maisema kupolista, väki oli mysteerisesti kadonnut jonnekin.



Pietarin kirkon sisältä. Ja katto on pikkusen korkeella. Kuvittele ihminen istumaan penkkirivistöön.



Hotellilla parin tunnin huilaamisen jälkeen mentiin taas. Espanjalaiset portaat. Tälle päivälle ei vielä kovin monia portaita oltu kiivettykään.



Roomasta lähtettiin torstai aamuna. Junalla ajeltiin Napoliin ja siellä hypättiin illalla laivaan. Laiva oli perjantaina aamulla 8.00 Sisiliassa Palermon satamassa.



Aamukävely 3,5 km juna-asemalle. Etsittiin bussipysäkkiä, mutta eipä löydetty kioskiakaan mistä lippuja ostaa. Myöhemmin selvisi, että täällä niitä sai ostaa myös bussista.
Noh, määränpäänä Trapani. Perillä oli hotelliongelma, pääsiäisen pyhien takia kaikki kaupungin hotellit tuntui olevan täynnä. Se osoittautuikin hyväksi asiaksi, löydettiin hotelli vuorella sijaitsevasta Ericen kylästä. Perille vievä bussi oli juuri lähtenyt ja seuraavaa saataisiin odotella useampi tunti. Saatiin neuvo mennä bussilla rinteen juurelle, josta päästiin loppumatka vaijerihissillä huipulle asti. Näkymät yllättäen huikeat.
Ericen talot, ravintolat, kirkot ja kadut on kaikki kivestä. Kaduilta oli vaikea löytää tasaista pätkää, tie joko laski tai nousi ja yleensä melko rajusti.



Maisema kylästä alas laaksoon. Tällainen paikka on oikeasti olemassa. Sitä katsellessa tuntui kuin katsoisi pienoismallia, joka olisi käsin kosketeltavissa.



Jossain alhaalla haukkui koira.



Mutkainen on soratie.



Aamulla herättiin sumun keskeltä. Aika lähteä kotiin. Bussi vei vuorelta alas ja sumu hälveni hiljalleen. Ehkä vain pilvien päällä voi kokea jotain näin kaunista.